"Niin, sitä toivokaamme kaikin."
Katrine saattoi häntä ulos.
Minä jäin paikalleni istumaan ja tuumimaan sitä nyökkäystä, minkä hän minulle antoi. Minähän katsoin häntä suoraan silmiin ja kohtasin jotakin, jota en ennen ollut nähnyt: Se oli merkki! Minä ymmärsin kerrassaan, että hän oli mennyttä.
Hetken perästä tuli Katrine sisälle ja rupesi panemaan turvetta pesään. Minä kysyin häneltä siinä, kuka tuo mies oli. Se oli Sjur Hansen. Hän oli tuntenut hänet niin kauvan kuin hän oli osannut pitää taloutta Hänen isänsä ja Sjur olivat olleet yhdessä siitä saakka, kun he olivat käyneet papin luona. Nyt oli Sjur viimeisillään. Hän oli käynyt kaupungissa kahdeksan päivää sitte, ja lääkäri oli antanut hänelle kolme viikkoa elääkseen. Tänä iltana oli hän täällä kysyäkseen Katrinelta, tahtoisiko hän ottaa makrilliverkon ja lehmän niistä neljästäkolmatta talarista, jotka hän oli tälle velkaa. Hän tahtoi saada kaikki selville ensi viikoksi. Katrine oli myöntynyt tähän Se oli sentään runsaasti niistä rahoista. Makrilliverkko tosin ei ollut häävi, mutta lehmä oli nuori. — —
Kun minä sinä iltana astuin kotia, ajattelin: Kuinka kummallista! Jossakin näissä tuvista istuu nyt Sjur Hansen ja laittaa asiansa selville. Hän tietää, että lähenee lähenemistään — askel askelelta.
Ja minusta tuntuu, kuin jotakin tuntematonta olisi jossakin tuolla ulkona, jotakin, joka voisi tulla sisälle tuolta suurelta mereltä.
Milenin matamin mökki.
Usein sattui niin, että kuului melua ja huutoa jostakin alhaalla laiturien luona olevista pimeistä lymypaikoista.
Ikkunat lähimmässä naapurissa avattiin. "Mikä siellä oli?" "Mikä oli hätänä?" Ja jostakin portin luona olevasta asunnosta: "Missä helvetissä on poliisipalvelija Skeien? — saattaahan se helposti olla vaikka murhaa — mitä?"
Mutta niin hullusti tapahtui sentään harvoin. Kun muutamat uskalikot läksivät alas, tapasivat he useimmiten jonkun ulkomaalaisen tai sellaisen, joka ei ollut kylästä kotoisin. Tämä oli silloin saanut kelpo lailla selkäpuoleensa, ja kun hän näki muita tulevan, kirkaisi hän vielä muutamasti, sillä ehkä nämä tahtoivat hänet kerrassaan kappaleiksi silpoa.