Muuten hän ei melkein milloinkaan osannut antaa asiallista selvitystä, ja niin ei asiaan sen koommin kajottu.
Mutta mies, joka oli häntä lyönyt ja siten saanut aikaan koko häläkän, oli poissa, eikä kukaan löytänyt häntä.
Seuraavana iltana saattoi taas syntyä metakka kylän jossakin toisessa reunassa. Siellä saattoi tulla astuen markkinatahdissa neljä viisi miestä ihan sikahumalassa; ja nämä saattoivat laulaa ja rähistä siinä määrässä, että kissaakin katonharjalla pelotti. Mutta minkäpähän heille voi? Kun he olivat päässeet jonkin askelen tielle, niin oli turhaa koettaa saada heitä kiinni.
Sillä siellä he pääsivät ihan samassa pakoon.
Ja totta puhuen, sehän oli vaan hullu Hansen, joka häiritsi Helmert Stokkemandia, laivanisäntä Örnin vartijamiestä. Kun tämä pimeässä astuskeli pitkää telakkakatua edes takaisin, niin saattoi hän yhtäkkiä pysähtyä kuuntelemaan, sillä sieltä kuului huutoa ja rivakkaita askeleita. Ja sitte se olikin muurari ja tasavaltalainen Otto, liikanimeltä Mac Donald, joka sieltä tuli semmoista vauhtia, ettei olisi luullut juopuneen sitä kestävän. Melkein joka ilta kulki hän siitä ohitse, puri hammasta ja huusi tunnuslausettaan. "Ei mitään pohatoita, ei mitään ylimyksiä! pelkkiä muuraria ja vapaita porvareita!"
Mutta Helmert Stokkemand tunsi tuon jutun jo ennestään. Hän ei sen vuoksi virkkanut mitään nyt, vaan kääntyi naurahtaen ympäri ja alkoi uudelleen kierroksensa pimeän telakan ympäri.
Vartijamies sellaisenaan olikin sitä lajia väkeä, joka puhuu vähän, mutta tietää kaikki. Hän tiesi tällä kertaa siksi paljon, että tie, jota Otto meni, vei Milenin matamin mökille, samalle paikalle, missä hän aivan varmaan tiesi pistäytyneen noiden neljän äskeisen juopuneen sekä senkin miehen, joka ulkomaalaista löi.
Milenin matamin mökki oli kylän ulkoreunassa, korkealla ylhäällä jyrkässä kuopanteessa. Se oli vakinaisena tyyssijana kylän kaikille juopporentuille, Otolle, liikanimeltä Mac Donald, Aleksanderille, jota myös kutsuttiin Aleksander Suureksi, Petter Naskenille eli Naispetterille ja monen monelle muulle. Ja kun nämä istuivat tuolla ylhäällä, leveän pöydän ympärillä juomassa, niin saattoi se kylläkin kuulua kokomoisen matkan päähän.
Muuten Milenin matamin mökkiä kokonaan väistivät kaikki selvät ihmiset, vallankin koska Peter Naskenilla oli ilkeänä tapana heitellä tyhjiä pulloja tielle joten oli hengenvaarallista niille, jotka sitä myöten kulkivat. Niinpä muutamanakin iltana, kun poliisipalvelija Skeien oli heitä aivan läheltä vaanimassa, oli hän vähällä saada surmansa Peterin tyhjistä pulloista.
Vaan silloinkos Skeien raivostui, ja seuraavana päivänä meni hän matamin luokse, pani kätensä nyrkkiin pöydälle ja alkoi selitellä niinpäin, että matami ei enää milloinkaan saisi mokomaa liikettä harjoittaa. Mutta matami oli sukkelampi kuin itse Skeien, ja puoli tuntia myöhemmin istui hänen miehensä ja Skeien yhdessä juomassa. Milen selitti siinä poliisipalvelijalle, että he pitivät talossaan siivoa elämää, ja että hän itsekin sai matamiltaan rokkiinsa, milloin hän vaan tuli kotia pöhnäisenä.