Varmaankin he tahtoivat näyttää virkeiltä tuolla istuessaan; mutta totta puhuen oli heidän hartain halunsa sittekin päästä kotia ja laskeutua toiselle korvalleen, Heidän piti sen vuoksi ottaa huomioonsa, kaikki mitä huomattavana oli, saadakseen silmänsä pysymään auki. Niinpä senkin, että tuolta tuli lentäen vanha häikääntynyt kärpänen, minkä lampunvalo oli unesta herättänyt. Sitä kärpästä he tarkkasivat;, he näkivät sen surisevan hetken aikaa lampunlasin ympärillä, sitte yhtäkkiä lentävän kauvas huoneeseen, mutta taas yhtä nopeasti palaavan takaisin, lentävän lamppua vasten semmoisella vauhdilla, että syöksyi päistikkaa pöydälle, jolla sitte makasi potkien.
Nuo kolme tullimiestä istuivat siinä miettien, mitähän tuo kärpänen tuossa vehkeili, se kun lenteli ympärinsä, vaikka sillä oli täysi valta mennä asettumaan levolle. Ja he miettivät edelleen, että jos se nyt asettuisi lampunjalalle, niin höyrylaiva varmaankin tulisi, sillä kello läheni jo kolmea, kunnes heidän päähänsä yhtäkkiä pälkähti, että oli kumma, että tuo kärpänen vielä eli, ja että se nyt varmaankin pian oli käypä kiinni kärsällään, paisuva ja paksuneva. Mutta lopulta kärpänen heiltä katosi, kaikki katosi — kunnes yksi joukosta torkkui ja nukahti. Sitte istuivat toiset heti silmät auki, ikäänkuin he eivät muka olisi silmiään edes rävähtäneetkään.
Ja sitte rupesivat he yhdellä kertaa puhelemaan salvumiehistä ja purjealuksista.
"Eilen saapui venäläinen soima."
"Saapuiko todellakin?"
"Saapuipa niinkin — se on varmaankin jo viides soima."
"Ne ovat kiusallisia noin monet soimat."
"Ovatpa kylläkin."
"He ovat kirjoittaneet ja kutsuneet Kristian Kallandjaa, tuota rakennusmestaria. Hänen tulee tarkastaa ne Örnillä."
"Kyllä kannattaisi olla salvumiehenä. Niillähän on neljä markkaa päivässä yksinkertaisesta työstä."