He makasivat pää oikein patjan alla ja pyysivät ja rukoilivat, ja he kutsuivat Herraamme hyväksi, jos hän heitä kuulisi ja niin he tekivät lakkaamatta — kunnes heistä ukkonen tuntui kuuluvan vähemmän vaaralliselta.
Sitte nostivat he päänsä kuumankosteasta patjasta ja huokasivat niin viehättävästi ja vapaasti — ja nukkuivat pois ihan tietämättänsä. —
Ja sittepä oli maa hyvässä kunnossa seuraavana päivänä.
Pilvet oli kuin pois puhallettu, ja sinisenä levisi taivas ilman ainoatakaan hattaraa. Ja päivä paistoi niin lämpimästi kuin kaikkein kauniimpana sydänkesänä.
Nyt tuli tullimiehen hienohelma ulos kaikkein sinisimmässä puvussaan, ja mies sateenvarjoineen korjasi luunsa, minkä kerkisi, vaikkei Röst häntä tölmäissyt edes pikkusormellaankaan.
Mutta tänä päivänä, jona kesä ikäänkuin kaukaa huusi: minä elän vielä! — tänä päivänä auttoivat kaikki puolestaan kesäntekoa vielä kerran tänä vuonna. Varpunen visersi puolialastomissa, kirjavissa puissa, päivän puolella pitivät muutamat kärpäset kesä-iloansa ja illempana istui sirkka laulaen heinikossa.
Ja niin on lopuksi sanottava, että tämä päivä kesäviesteineen päättyi jotensakin hiljaa, ja kuu nousi ylös särmikkäänä ja vähenevänä. Se seisoi ja katseli niin tylsästi, että toinen silmä enimmäkseen oli ummessa ja suu väärällänsä.
Nytkös ihmiset pääsivät jalkeille! Kaikkien piti päästä ulos näkemään, että oli saatu kaunis ilma, ja itsepä turvalaitoksen vanhat ontuvat ämmätkin seisoivat portailla ja sanoivat huoaten: "Voi Jumala sentään; nythän saapi itseänsä oikein päivällä paistattaa!"
Neiti Pelanderin, jota ei myöskään enää ollut kadulla näkyvissä, teki mieli aukaista ikkunat. Se oli merelle päin, ja kun hän näki tämän siinä kuutamossa lepäävän, niin huomasi hän äkistään, että merikin saattaa olla kaunis. Se ei ollut enää hurjana eikä uhottelevana; ei, se lepäsi tuossa niin lempeänä, melkein ikäänkuin anteeksi anovana — ja niin kumman vakaisena ja tyynenä.
Silloin pälkähti neiti Pelanderin päähän ajatus, että jos huomiseksikin tulisi kaunis ilma, niin tekisi hän pitkän kävelyretken pitkin meren rantaa, etsisi valkoisia kiviä ja näkinkenkiä, joilla hän sitte voisi koristaa kukkapöytänsä.