Seuraavana vuonna orasti jälleen rehevästi pelloilla, ja lisäksi sai Mustikki vielä kaksi vasikkaa, joita Sivert hoiteli. Porsas otti tietysti myöskin menestyäksensä. Se paisui niin sikalihavaksi, että siitä rasva suoraan sanoen tiukkui, kun se vähänkään liikahti. Ja Elokuun alussa sai Jakob rikkaan apajan, mikä varmaankin oli Merenmiehen kiitos viimeisestä.
Mutta myöhemmin loppukesällä tuli pieni tyttönen maailmaan — tuollainen hennon pieni olento, jota tulee varoa, ettei siitä mitään riko. Mutta sitä ei tietenkään pantu Merenmiehen syyksi, eikös mitä, siitä vastasi Jakob kyllä itse.
Sjursen näki muuten, että piskuinen tuli taivaan valtakunnasta — sillä juuri tuollaista hän oli itselleen toivottanut sinä yönä, kun tähti lensi.
Aave.
En voi sanoa, että suuresti uskon kummituksia, mutta en voi sanoa toisinkaan kuin, että paljo tapahtuu semmoistakin, jota ei kukaan voi niin tarkoin selvittää. Ainoastaan pakanakansat, semmoiset kuin vapaa-ajattelijat ja "vapaamuurarit," eivät usko ijankaikkisuutta. Mutta tuo tapahtuu eniten siitä syystä, että he pitävät itseänsä niin kovin viisaina — niin, syy siihen ei todellakaan ole mikään muu. Sillä kun joku tekee murhan tai murhapolton eikä esivalta hänen eläissään saa häntä siitä kiinni, niin onhan mahdollista, että hän jäljestäpäin saa teostaan kärsiä.
Minä tapasin kerran miehen, joka arveli, että tuonelaiset ja peikot ovat samaa väkeä; mutta tuo minusta kuulustaa hieman uskomattomalta, enkäpä minä olekkaan aivan taikauskoinen. Uskonko minä merenmiestä? Uskonpa niinkin, mutta sehän onkin sentään ihan toista. Siinä on erotusta väessä, kuten sanotaan. Sillä merenmies on jotakin mahdollisempaa kuin peikot; sillä meressä hän saattaa käännellä ja kohotella itseänsä, mutta kuka hitto viitsisi värjätellä kovalla tunturilla? — — — Ei, se on pelkkää lorua, jommoista seikkailukertomuksissa tavataan!
Mutta minulla on kertomus eräästä yliluonnollisesta tapauksesta, joka kuuluu olevan uskottavan tosi. Olen tässä sitä muisteleva, jos se ehkä miellyttää.
Niin, kuten tiedätte, kuullaan usein puhuttavan ihmisistä, jotka näkevät näkyjä, joilla on aaveita siitä, mitä heille tulevaisuudessa on tapahtuva. On aivan varma, että semmoista saattaa tapahtua, vakavainkin ihmisten on se myöntäminen, joten ei kenenkään tule sille nauraa.
Ja jotakin juuri semmoista tapahtui laivuri Bolstadille, josta nyt olen kertova.
Laivuri Bolstad asui Reposaarella pienessä huoneessa lähellä sitä paikkaa, missä Reposaarensalmi alkaa.