"Niin, se on vähin kääntynyt viime hetkinä. Voitko jotakin erottaa, missä me olemme?"
"Lienemme kai Ristikarin paikkeilla."
"Varokaamme siis matalikkoa itäpuolella."
He olivatkin aivan oikein Ristikarin luona; sillä heti sen jälkeen näkivät he majakan, minkä he molemmat tunsivat — —
Kului muutamia tunteja, ilma pimeni ja myrsky kiihtyi. Ja meri kävi niin hurjaksi ja valkeaksi, että oli mahdoton erottaa, mikä oli tyrskyä ja mikä aavaa ulappaa.
Mutta kerran huutaa Bolstad:
"Oletko siellä, Andres?"
"Olen, täällä minä istun, laivuri."
"Etkö se ollut sinä, joka istuit tässä ihan vieressäni?"
"En, minä olen istunut täällä keulassa."