Tänään tuli Aaner Hananger alas luokseni ja kysyi, tahdoinko minä nähdä jotakin. Sitte otti hän kokonaisen helmen esille rasiasta ja näytti minulle sen. Helmen oli hän löytänyt kolme vuotta sitte suuresta simpukan kuoresta, ja hän luuli olevansa samalla rikas mies; sillä helmi maksoi varmaankin satoja. Hän matkusti kaupunkiin samana päivänä; mutta siellä tarjosivat he hänelle helmestä ainoastaan puolentoista talaria, koskapa se oli norjalainen. Jos se olisi ollut kiinalainen tai jotakin sinne päin, olisi hän saanut paljoa enemmän.
Mutta sitäpä ei Aanen tajunnut. Ja sen vuoksi palasi hän jälleen kotia ja piti helmen itselleen. Sillä se hohti niin kauniisti, ettei hän sitä voinut antaa siitä hinnasta.
Jumala ties', minusta näytti niin kauniilta nähdä vanhan merimiehen seisovan helmi kourassaan ja katselevan sitä. Se sopi paljoa paremmin hänen käteensä kuin monen muun. Kaunis olisi kuva: Kalastaja, istuen veneessään, avoin näkinkuori kädessä, ja tuijottaen ihmeissään toisessa kädessään olevaa kirkasta helmeä. Helmi sopisi niin erinomaisesti kuvaan. —
Helmet vaikuttavat itsessään omituisen tunnelman. Ne vaikuttavat kuin meren laulut. Itse asiassa niillä onkin jotakin merestä itsessään. Valkoisia, kimaltelevia helmiä — — ja kesäaamuna ajelehtivassa veneessä — — kun aaltoja, pehmeitä kuin silkkisametti, tulee ja menee.
Tahi tumman mustia helmiä ja lyijyharmaa meri ukonilmaa vastassa — ikäänkuin tulipunaisen auringon vihmoittamana.
II.
28 p:nä Lokakuuta.
Sateen edellä tulee varis lentäen. Se liitää matalalta Moenin ylitse ja laskee äänettömästi alas virttyneeseen ruohoon. Toinen ja kolmas tulee perässä, ja lopulta saattaa niitä olla siellä joukossa parisenkymmentä.
Ne istuvat yhdessä, raakkuvat ja raappivat. Tuontuostakin päästävät ne aika melakan ja tappelevat valkoisesta kasiaisesta; mutta sitte yht'äkkiä kohoaa koko parvi ylös ja lentää raskaasti pois päivän usmassa — yhtä äänettömästi kuin oli tullutkin.
Kun tottuu tähän köyhään lintuun, rupeaa siitä pitämään. Huvittaa nähdä sen hyppyä, kuulla sen kinastusta, ja mieli käypi suruiseksi, kun se kohoaa ylös ja lentää pois. Saattaa tapahtua, että silmä seuraa parvea, kunnes se käypi harmaaksi ja katoaa.