Ruoho iti yhtä hyvin siinä kuin muissakin paikoissa suolla.
Ainoastaan kapeasta juomuista kuihtunutta ruohoa kävi ymmärtäminen, että sitä vielä käytettiin; tässä juomussa oli ruoho kuihtunutta, sillä siinä entinen luutnantti Brede Arnesen käytteli jalkopohjiansa. Ruoho on hurskas ja rehellinen kasvi: se peittää vaivaisenkin haudan naskalipäisillä lehdiltään, mutta se kuihtuu siinä, mistä jumalaton ihminen kulkee.
II.
Soinen tasanko, minkä kautta tie kulki, oli tyhjyyden ja suoramielisyyden surkea kuva — vallankin pilvisenä syyspäivänä. Se oli siinä milloin minkäkin värisenä; viheriänkeltaisena, harmaanruskeana ja mustana. Iso honkapuu seisoi toisessa syrjässä, muuten löytyi tien reunassa vain muutamia vaivaiskasvuisia kiulakka pensaita, joissa ei ollut kukkia eikä hedelmiä.
Tästä autiudesta pitivät kurjet. Niitä seisoi hajallaan parvissa siellä ja täällä. Silloin tällöin huudahti joku niistä.
Kun sattui muutamia myöhästyneitä muuttolintuja suurimmassa kiireessä lentämään paikkakunnan ylitse etelään päin, niin käännähtivät useimmat linnut suolla, kallistivat päätänsä ja kuhersivat ääneensä. Pari niistä kievahti ilmaan, edestakaisin lentäen ja käheästi huutaen.
Se oli oleva kiusantekoa muuttolinnuille, koska ne tuossa noin pitivät kiirettä.
III.
Ainoastaan kaksi kertaa koko pitkänä päivänä häiriintyivät linnut.
Se tapahtui joka puolenpäivän aikaan ja joka iltapuoli, kun ilta jo täyttä totta oli tulossa.