Samana iltana vihittiin hän Beulah Sandsin kanssa. Pappi, joka yhdisti täysikasvuisen miehen ja naisen, joka oli kuin vastasyntynyt lapsi, ei nähnyt mitään tavatonta tässä liitossa. Minulle, joka toimitin sulhaspojan, morsiustytön ja morsiamen isän ja äidin virkaa, kuiskasi hän: "Me saamme nähdä merkillisiä asioita, me suurkaupungin papit, mr Randolph. Tämä pieni herttainen nainen näyttää olevan vähän omituinen." Minun selitykseni, että hän ja mr Brownley olivat ainoat henkiin jääneet päivän kauhean murhenäytelmän perästä, riitti hänelle. Hän oli tyytyväinen, kun kysymykseensä: "Tahdotko ottaa tämän Robert Brownleyn aviomieheksesi?" sai vastaukseksi vaan suloisen, lapsellisen hymyn ja näki tytön painautuvan lähemmäksi Bobia.
Bob ja hänen nuori vaimonsa matkustivat seuraavana päivänä etelään Bobin äidin ja sisarien luo. Hän jätti minun huolekseni selvittää asiansa pörssissä. Hän pyysi minun tallettamaan 3,000,000 Beulah Sandsin voittona ja ylijäämästä ottamaan muutamia viikkoja sitten minulle antamainsa velkakirjain lunastamiseen tarvittavan summan. Omalle osalleen jäi sitten vielä yli 5,000,000.
Wall Streetin johtava lehti lopetti pörssikauhun johdosta pitämänsä saarnan seuraavilla sanoilla:
"Wall Street on kokenut monta kovaa perjantaita. Muutamat niistä ovat sattuneet kuukauden 13 päiväksi, mutta ei mitään almanakkaan merkityistä perjantaista, lauvantaista, maanantaista, tiistaista, keskiviikoista tai torstaista, jotka ovat menneisyyteen vaipuneet, hänen saatanallinen majesteettinsa ole suuremmalla riemulla tervehtinyt kuin eilispäivää. Rukoilemme Korkeinta, ettei mikään vastatulevista päivistä mitä tiikerimäiseen julmuuteen ja inhimilliseen tuhoamiseen tulee, voittaisi eilispäivän ennätystä. Väitetään mr Brownleyn Randolph & Randolphin liikkeestä omaan tai suojattiensa laskuun voittaneen kaksikymmentäviisi miljoonaa. Otaksumme tämän olevan liian vähän. Ne tappiot, joita toiset tulivat kärsimään Robert Brownleyn hirvittävän menestyksen tähden nousevat varmaan yli viidensadan miljoonan. Wall Street ja koko maa tekevät parhaiten pannessaan eilispäivän markkinoista saamansa siveellisen opetuksen sydämelleen. Tämä opetus on seuraava: Rikkauden keskittyminen muutamain amerikalaisten käsiin on uhkaavaa meidän raha-asiaimme rakenteelle. 'Kadulla' on vallalla se mielipide, ettei Robert Brownleyn ikinä olisi onnistunut alentaa sokeri-osakkeitten hintoja sillä tavalla kuin hän eilen teki Camemeyeria ja 'Standard Oilia' vastaan, jos ei hänellä olisi ollut käytettävänään 50-100 miljoonaa dollaria. Jos suuri joukko rahamiehiä vakaalla aikomuksella yhtyy sellaiseen hyökkäykseen, joka eilen menestyksellä suoritettiin, miksi ei sellaista hävitystä voitaisi uudistaa koska tahansa, millä osakkeilla tahansa ja vaikka näillä osakkeilla olisi takanaan minkälainen tuki hyvänsä?"
Luettuani tämän ja kuunneltuani keskusteluja tähän samaan suuntaan, tulin ihan päästä pyörälle. En kuolemaksenikaan olisi voinut käsittää, mistä Bob Brownley olisi saanut viiden tai kymmenen miljoonan takauksen tätä hyökkäystä varten, vielä vähemmän viisikymmentä tai sata. Tunnustaa täytyi kuitenkin hänellä olleen jotain varalla, sillä kuinka hän muutoin olisi voinut aikaansaada sen, minkä olin nähnyt hänen tekevän?
Bob jätti vaimonsa äitinsä luo matkustaakseen itse Sands Landingiin hautajaisiin. Kun vanha tuomari ja hänen uhrinsa olivat haudatut ja sukulaiset kokoontuneet Sandsin suuren herraskartanon kirjastoon, ilmoitti Bob heille, minkälaiseen tilaan heidän nuori sukulaisensa oli joutunut ja että tämä oli nyt hänen vaimonsa. Hän tahtoi ehdottomasti maksaa kaikki tuomari Sandsin velat, joista yli 500,000 dollaria oli hänen haltuunsa uskottuja Sandsin suvun jäsenien varoja. Ennenkuin Bob palasi äitinsä kotiin, oli hän suuressa onnettomuudessaan valmistanut iloa monelle. Koko seudun väestö oli suuresti rakastanut tuomari Sandsia ja hänen perhettään, mutta hänelle sattunut onnettomuus oli ollut vähällä aikaansaada tuhoa laajalla alalla, joten odottamaton puolentoista miljoonan korvaus tuli kuin lahja korkeudesta iloa synnyttäen.
Kaksi päivää hautajaisten jälkeen huomasi Bob rakkaimman toiveensa tyhjiin raukeevan. Hän oli käskenyt järjestää Sandsin maatilalla kaikki entiseen tapaansa. Beulah Sandsin sedät, tädit ja serkut olisivat häntä vastaan ottamassa ja tekisivät kaiken voitavansa herättääkseen hänen häiriintynyttä ajatuskykyään. He vakuuttivat Bobille, että vaikka Beulahin isä, äiti ja sisar olivatkin poissa, olisi täällä kuitenkin paljon, joka voisi houkutella esiin hänen kadonneen muistinsa. Bob ja hänen vaimonsa astuivat laivasta puistokäytävän päässä olevalle laiturille. Tämä puistokäytävä juuri vei suoraan viiniköynnöksien peittämään, valkoisilla pylväillä varustettuun holvikkoon. Bobin epätoivo mahtoi olla rajaton, kun Beulah lapsellisen iloisesti taputtaen käsiään huudahti: "Oi, Bob, kuinka kaunis paikka!" Ei mikään osoittanut hänen tuntevan tätä suurta sisäänkäytävää, josta hän oli tullut ja mennyt lapsuudestaan saakka. Bob vei hänet muassaan kirjastoon, hänen äitinsä huoneeseen, omaan huoneeseensa, lastenkamariin, jossa hänen lapsuudenaikaiset nukkensa ja leikkikalunsa olivat vielä tallella, mutta hän ei millään tavoin näyttänyt tuntevansa niitä, hän vaan riemuitsi lapsellisesti. Hän näki tätinsä, setänsä ja serkkunsa, joiden parissa oli viettänyt koko ikänsä ja ihmetteli, miksi niin paljon vierasta väkeä oli tässä muuten niin rauhallisessa paikassa. Vihdoin he taluttivat sisään hänen vanhan mustaihoisen hoitajattarensa, joka oli pitänyt huolta hänestä pienenä, leikkinyt hänen kanssaan hänen suuremmaksi tultuaan ja sitten myöhemmin aina pysynyt hänen suosikkinaan. Kirjastossa ei ainoankaan silmä pysynyt kuivana, kun Beulah eukkoraukan ilonpurkauksiin vastasi hämmästyneenä katsellen häntä kuin ymmärtämätön lapsi. Vanhan neekerivaimon suru oli todella liikuttavaa katsella, hänen huomatessaan olevansa vieras "pienelle mesilintuselleen." Lapsi kummasteli hänen suruaan. Päivän selvää oli, että Sandsien koti ei merkinnyt mitään perheen ainoalle jälkeenjäänelle jäsenelle.
Bob vei Beulahin New-Yorkiin takaisin ja haki apua vaimolleen monelta kuuluisalta lääkäriltä Amerikassa ja Vanhassa maailmassa. Lääkärit olivat sangen huvitetut tästä omituisesta lajista mielisairautta, sillä eräissä kohdin oli Beulahin sairaus heille aivan uutta, ennen tuntematonta, mutta parantumisen toiveita ei antanut kukaan. Kaikki päättelivät yksimielisesti jonkun sydäntä ja aivoja yhdistäneen johtolangan palaneen poikki, kun julma "Järjestelmä" laski liikkeelle sellaisen virran, että lanka ei kyennyt sitä kuljettamaan. Kaikki olivat yksimieliset siitä, että tämä suuri lapsi ei koskaan vanhenisi, jos ei mahdollisesti jotain sisällistä käännettä tapahtuisi, joka on mahdotonta ihmisvoimin aikaansaada. Muutamat lääketieteelliset kuuluisuudet viittasivat erääseen mahdollisuuteen, mutta se oli liian kamala Bobin voidakseen kiinnittää siihen huomiota.
Avioliittonsa ensimäisenä vuosipäivänä olivat Bob ja hänen vaimonsa muuttaneet uuteen, komeaan taloonsa Viidennen avenyn varrella. Hän oli ostanut ja revittänyt alas kaksi taloa 42:n ja 43:n kadun välistä ja rakennuttanut niitten sijalle palatsin, joka oli ainoa laatuaan New-Yorkin ihmeellisten rakennuksien joukossa. Ensimäisessä ja toisessa kerroksessa oli kaikkea, mitä hienostunut maku ja rajattomat tulot voivat aikaansaada. Eivätkä nämä komeat kerrokset ilmaisseet kenellekään niitä ihmeellisiä asioita, joita niitten lisäksi siellä oli olemassa. Hillitty loisto vallitsi salongeissa, kirjastossa ja ruokasalissa. Näyttäessään minulle niitä sanoi Bob: "Näetkös, Jim, voihan Beulah jonakin kauniina päivänä tulla terveeksi ja takaisin minun luokseni, ja silloin tahdon itselläni olevan kaikki kuten hän olisi halunnut, ja kuten hänellä olisi ollut, jos ei kirous olisi kohdannut meitä." Kolmas kerros oli Beulahin hallussa. Erittäin hieno makuuhuone, järjestetty kuten lapselle; tämän rinnalla kaksi huonetta hoitajattaria varten; sitten oli siellä vielä pieni kouluhuone, suuri leikkihuone nukkineen, nukkekaappineen ja kaikenlaisine ylellisine leikkikaluineen, aivankuin ne todella olisivat olleet muutaman vuoden ikäisen lapsen tavaroita. Käytävän toisella puolen oli kolme konttorihuonetta, ihan kuin minun, Bobin ja Beulah Sandsin huoneet Randolph & Randolphilla. Kun ensin sain nähdä ne, en tahtonut oikein päästä selville siitä, etten ollut siinä paikassa, joka edellisenä vuonna oli ollut niin kauheitten tapausten näyttämöpaikkana. Bob oli pienimpiä seikkoja myöten jäljitellyt meidän "työpajamme" alhaalla kaupungilla. Seisoessani Beulah Sandsin työhuoneen ovella, näin edessäni matalan kirjoituspöydän, jonka ääressä hän oli istunut sinä iltapäivänä, jolloin vasta näin "Järjestelmän" toiminnan kamalat seuraukset. Olin melkein näkevinäni pienen, harmaan olennonkin iltapäivälehti käsissään. Kauhistuneena katsahdin tuolin viereen lattiaan etsien Bobia tuskallisine kasvoineen ja kohotettuine käsivarsineen. Kun ensi kerran seisoin tuossa Bobin jäljittelemässä paikassa, olin kuulevinani puoliksi tukahutetut nyyhkytyksetkin.
"Jim", sanoi Bob, "minä olen saanut päähäni, että Beulah jonakuna päivänä herää ja katselee ympärilleen luullen nukkuneensa muutamia minuutteja. Jos niin tapahtuisi, ei täällä saa olla mitään, joka muistuttaa asian todellista laitaa. Minä olen edeltäkäsin neuvonut hänen hoitajattariansa, jotka vuorottain pitävät häntä silmällä yötä ja päivää ja pyytänyt heitä koettamaan totuttaa häntä istuutumaan vanhan kirjoituspöytänsä ääreen; minä olen sanonut heille, että heidän täytyy olla aina valmiit hänen heräämisensä varalta, ja kun se hetki lyö, pitää heidän sulkea kerroksen ja talon muut huoneet, kunnes olen ehtinyt sisälle hänen luokseen. Kas, tässähän onkin Beulah."