Syrakuusalaiset lähettivät sanansaattajia myöskin Korintolaisten, Lakedaimonilaisten ja Amprakialaisten kaupunkeihin, ilmoittamaan Pleemyrionin vallottamisesta ja laivatappelusta, ja että he oman itsensä epäjärjestyksestä, eivätkä suinkaan vihollisten voimallisuudesta, olivat joutuneet tappiolle, sekä muutenkin selittämään, että he elivät hyvässä toiveessa, ja pyytämään, että rientäisivät heidän avuksensa sekä laivoilla että maaväellä, koska Ateenalaisilla oli odotettavissa uutta sotaväkeä, ja vakuuttamaan, että sota olisi lopussa, jos he ennättäisivät ennen näitten saapumista tuhota vihollisten nykyisen sotavoiman. Täten toimivat Sikeliassa olevat sotajoukot.
Kun Deemostenees oli saanut kokoon sotajoukon, jolla hänen tuli lähteä apuun Sikeliaan, lähti hän liikkeelle Aiginasta ja, purjehdittuansa Peloponneesokseen, yhtyi hän Karikleeseen ja noihin Ateenalaisten 30 laivaan. Otettuansa Argolaiset raskasaseiset laivoihinsa, purjehtivat he Lakoonikaan. Ensin hävittivät he Epidauros-Limeeran tienoita, sitten astuivat he maihin Lakoonikassa vastapäätä Kyteeraa, jossa Apolloonin temppeli seisoo, hävittivät osan maata ja linnoittivat kannaksentapaisen paikan, jotta Lakedaimonilaisten Heilootit olisivat tilaisuudessa karata sinne, ja jotta voisivat lähteä ryöstöretkille sieltä kuten Pyloksesta. Kun Deemostenees oli auttanut vallottamaan tätä paikkaa, purjehti hän Kerkyyran ympäri lähteäksensä mitä pikemmin Sikeliaan, otettuansa sikäläisiä liittolaisia laivoihinsa. Mutta Kariklees jäi sinne, kunnes hän oli linnoittanut paikan, jonka jälkeen hänkin, jätettyänsä sinne vartijakunnan, 30 laivansa kanssa, kuten myöskin Argolaiset, palasi kotia.
Samana kesänä tuli Ateenaan 1,300 Diakossukuun kuuluvaa miekkaa kantavaa Trakialaista peltastia, joiden oli määrä Deemosteneen kanssa purjehtia Sikeliaan. Mutta koska he tulivat liian myöhään, päättivät Ateenalaiset lähettää heidät takaisin Trakeeseen, mistä he olivat tulleetkin, sillä näkyi olevan kallista käyttää heitä Dekeleian sodassa, kun heistä jokainen päivässä sai drakman.
Kun koko vihollinen sotaväki ensin kesällä oli linnottanut Dekeleian, ja kun sitten eri kaupungeista maahan lähetetyt sotajoukot vuorottain vartioivat sitä, tuotti se Ateenalaisille suurta haittaa ja vahingotti kaupungin oloja varsinkin ihmisten surmaamisen ja tavarain häviön kautta. Sillä kun hyökkäykset ennen olivat lyhytaikaisia, eivät ne estäneet väliajalla nauttimasta maan tuotteita. Mutta kun nyt vihollinen lakkaamatta oleskeli maassa ja kun se joko suuremmalla joukolla hyökkäsi heidän kimppuunsa tahi kun vakinainen vartijaväki tarpeen tullessa kävi ryöstöretkillä pitkin maata, ja koska Lakedaimonilaisten kuningas Agis poistumatta sotatantereelta suurella tarmolla johti sotaa, vahingoittuivat Ateenalaiset äärettömästi. Sillä he eivät saaneet nauttia mitään maan hedelmistä ja enemmän, kuin 20,000 orjaa, karkasi, useimmat näistä käsityöläisiä, niinkuin he myöskin hukkasivat kaikki lampaansa ja juhtansa. Ja kun ratsumiehet joka päivä ratsastivat Dekeleiaan tahi suojellaksensa maata, niin hevoset kovalla tiellä, ja kun niitä yhtämittaa vaivattiin, joko tykkänään vioittuivat tahi ainakin haavoittuivat.
Elintarpeiden tuonti Euboiasta, joka ennen nopeammin oli käynyt Oroopoksesta maitse Dekeleian kautta, tuli paljoa kalliimmaksi, kun se nyt kulki meritse Sunionin ympäri. Kaupungin täytyi ottaa kaikki ulkoa ja oli enemmän linnana, kuin kaupunkina. Ateenalaiset vartioivat vuorottain päivällä linnotuksilla, mutta yöllä olivat kaikki paitsi ratsumiehet valvomassa joko aseita tahi muureja, ja näitä vaivoja kärsivät he yhtämittaa kesät ja talvet. Enin heitä kuitenkin rasitti se seikka, että heillä oli kaksi sotaa. Huolimatta tästä osoittivat semmoista intoa, ettei olisi uskonut sitä, kuullen siitä puhuttavan, ellei sitä olisi nähnyt. Sillä vaikka heitä Peloponneesolaiset piirittivät linnoittamalla Dekeleiaa, he eivät kuitenkaan luopuneet Sikelian sodasta, vaan siellä piirittivät kuitenkin Syrakuusaa, joka ei ollut Ateenaa pienempi. Vasten Helleenien tuumia Ateenalaisten voimasta ja uskaliaisuudesta, he kun sodan alussa arvelivat Ateenalaisten kestävän mitkä vuoden, mitkä kaksi, mitkä kolmekin vuotta, mutta ei kukaan enempää aikaa, jos Peloponneesolaiset hyökkäisivät heidän maahansa, saapuivat he 17 vuodella ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen Sikeliaan, kun jo olivat sodan kaikenlaisien vaivojen rasittamina, ja ryhtyivät sotaan, joka ei suinkaan ollut Peloponneesolaista pienempi. Lisäksi tuotti heille Dekeleian vallotus ja muut satunnaiset tappiot painavan rahan-puutteen. Arvellen saavansa siten suuret tulot, määräsivät he tähän aikaan tavallisen tulliveron asemesta 1/20 osan meritse tuoduista tavaroista maksettavaksi. Menot nousivat sodan yhä suuremmista kustannuksista, jota vastoin tulot vähenivät.
Deemosteneelta jälkeenjääneet Trakialaiset lähettivät Ateenalaiset heti pois, koskeivät halunneet nykyisessä rahanpuutteessa lisätä menojaan. He antoivat heidän poistamisensa Diitrefeen toimeksi, käskien häntä sivumennen, kun hän purjehti Euripoksen läpi, käyttämään näitä vahingottamaan vihollisia, jos vaan mahdollista. Diitrefees laski Trakialaiset maihin Tanagrassa, toimittaen kiiruusti vähäisen ryöstöretken. Sitten purjehti hän Euboian Kalkiksesta läpi Euripoksen ja laski heidät maihin Boiootiassa, jossa hän johti heitä Mykaleessokseen. Salassa vietti hän yönsä Hermeen temppelin läheisyydessä, joka on 16 stadionin päässä Mykaleessoksesta, teki samalla hyökkäyksen tätä pientä kaupunkia vastaan ja vallotti sen. Tämän kaupungin asukkaita yllätti hän hyökkäyksellään, koska he eivät ensinkään olleet varuillaan eivätkä odottaneet, että kukaan astuisi ylös heitä ahdistamaan, kun he asuivat kaukana rannasta, jonka takia heidän muurinsa olivatkin heikot ja paikoittaan hajallaankin sekä matalaksi rakennetut, ja portitkin auki, koska eivät ensinkään pelänneet vaaraa. Trakialaiset ryntäsivät kaupunkiin, hävittivät rakennukset ja temppelit ja surmasivat ihmiset, säästämättä vanhoja enemmän kuin nuoriakaan, vaan tappoivat kaikki järjestään, jotka vaan joutuivat heidän käsiinsä, sekä naisia että lapsia ja juhtiakin, ylipäätään kaikkia eläviä olentoja. Sillä barbareista on Trakialainen heimo, niin pian kuin se joutuu raivoihinsa, verenhimoisin. Tässä vallitsi hirmuinen sekasorto ja täällä tuli esiin kaikenlaiset surman tavat. He tunkivat lasten kouluun, joka oli suurin kaupungissa, ja johon lapset juuri olivat astuneet sisään, ja tappoivat kaikki. Tämä oli hirvein onnettomuus, joka odottamatta kohtasi koko kaupunkia.
Kun Teebalaisten tietoon tuli tämä, riensivät he heti apuun ja saavuttivat Trakialaiset, jotka eivät olleet heitä paljon edellä, riistivät heiltä saaliin ja, pelästyttäen heitä, ajoivat heitä takaa Euripoksen rantaan saakka, jossa heitä laivat odottivat. He surmasivat useimmat laivoihin pyrkivistä, koska Trakialaiset eivät taitaneet uida, sillä kun merimiehet laivoissa huomasivat tapahtumat maalla, olivat he vieneet laivat nuolten kantoväliä ulommas. Tähän saakka olivat Trakialaiset paetessaan aika tavalla puolustautuneet Teebalaista ratsuväkeä vastaan, tämän ensin hyökätessä heidän kimppuunsa, karaten maansa tavalla vihollista vastaan ja sitten taasen yhtyen, ja harvat heistä olivat kaatuneet; moniaat heistä tavattiin itse kaupungissa ryöstämästä ja tapettiin. Kaikista 1,300 Trakialaisesta kaatui 250. Teebalaisista ja muista apuun rientävistä kaatui noin 20 ratsumiestä ja raskasaseista, heidän joukossaan myöskin Teebalainen boiootarkki Skirfoondas. Mykaleessolaisistakin kaatui joku määrä. Näin kävi Mykaleessolaisten, joita kohtasi tämä onnettomuus, joka suhteellisesti oli tässä sodassa tapahtuneista onnettomuuksista mitä kovimpia ja surkuteltavimpia.
Linnotuksen rakennettuansa, ja lähdettyänsä Lakoonikasta Kerkyyraan, tapasi Deemostenees Eeliläisen Feian satamassa kuormalaivan ankkuroittuna, jolla Korintolaiset raskasaseiset olivat aikeessa lähteä Sikeliaan. Hän hävitti laivan, mutta paenneet miehet lähtivät matkalle toisella aluksella, jonka he saivat käsiinsä. Tämän jälkeen saapui Deemostenees Sakyntokseen ja Kefalleeniaan ja otti sieltä raskasaseisia ja lähetti myöskin hakemaan Messeenialaista väkeä Naupaktoksesta. Sitten purjehti hän yli vastapäätä olevalla Akarnaanian mannermaalla sijaitseviin Alysian ja Anaktorionin kaupunkeihin, jotka olivat Ateenalaisten hallussa. Hänen täällä ollessaan näissä toimissa, saapui sinne paluumatkalla Sikeliasta Eyrymedoon, joka talvella oli lähetetty viemään rahaa sikäläiselle sotaväelle. Eyrymedoon ilmotti muun muassa, että Syrakuusalaiset hänen jo lähdettyänsä matkalle olivat vallottaneet Pleemyrionin. Heidän luoksensa saapui niinikään Konoon, joka oli päällikkönä Naupaktoksessa, ilmottaen, että heitä vastaan ankkuroidut Korintolaiset 25 laivaa eivät tauonneet vihollisuuksista, vaan valmistautuivat laivatappeluun, jonka tähden hän pyysi heitä lähettämään Naupaktokseen lisää laivoja, koska hänen komentamansa 18 laivaa eivät kyenneet pitämään puoliaan vihollisten 25 laivaa vastaan. Deemostenees ja Eyrymedoon lähettivät Konoonia myöten lisäksi Naupaktoksen laivastoon kymmenen nopeimmin purjehtivia laivojaan. Itse he olivat sotaväen kokoamisen toimissa. Eyrymedoon purjehti Kerkyyraan ja käski heitä miehittämään 15 laivaa ja valitsi raskasaseisia, sillä palattuansa Sikeliasta hän jo johti Deemosteneen rinnalla. Deemostenees taasen kokosi linkoojia ja keihäänheittäjiä Akarnaanian ympäristöstä.
Kun nyt lähettiläät Syrakuusasta Pleemyrionin vallottamisen jälkeen kävivät eri kaupungeissa ja jo olivat saaneet ne puolellensa sekä aikoivat viedä kootun sotajoukon kaupunkiinsa, niin Niikias, jolle tästä oli tullut tieto, lähettää sanan niille Sikelialaisille, joitten alueen läpi tie kulki, ja jotka olivat Kentoripalaiset, Alikyailaiset ja muut liittolaisensa, etteivät päästäisi vihollisia maansa läpi kulkemaan, vaan yhdestä tuumin estäisivät heitä tästä. Sillä muualta he eivät yrittäisikään, koska Akragantinolaiset eivät sallisi heidän kulkea maansa läpi. Kun Sikelialaiset jo olivat lähteneet matkalle, niin asettuivat Sikeliootat, kuten Ateenalaiset olivat pyytäneet, heitä väijymään ja hyökkäsivät äkki-arvaamatta heidän kimppuunsa, näitten olematta ensinkään varuillaan, surmaten heistä noin 800 ja kaikki muut lähettiläät paitsi Korintolaista yksin. Tämä johti pakenevat 1,500 Syrakuusaan.
Näinä päivinä saapuivat myöskin Kamariinalaiset heidän avuksensa 500 raskasaseisella, 300 keihäänheittäjällä ja 300 nuolenampujalla. Geloolaiset lähettivät niinikään noin viiden laivan suuruisen laivaston, 400 keihäänheittäjää ja 200 ratsumiestä. Sillä melkein koko Sikelia paitsi Akragantinolaisia, jotka pysyivät puolueettomina, itse entisetkin epävarmat, yhtyi nyt Syrakuusalaisiin Ateenalaisia vastaan. Kuitenkin lykkäsivät Syrakuusalaiset Sikelialaisten heille tuottaman onnettomuuden tähden hyökkäyksen Ateenalaisia vastaan toistaiseksi.