Jäätyänsä toistaiseksi kotia, varusti Deemostenees kaikki, että keväällä voisi lähteä purjehtimaan, lähettäen sanan liittolaisille sotaväen hankkimisesta, mutta rahaa, laivoja ja raskasaseisia hankki hän kotimaasta. Ateenalaiset lähettivät myöskin Peloponneesoksen vesille 20 laivaa valvomaan, ettei kukaan purjehtisi Korintoksesta eikä Peloponneesoksesta Sikeliaan. Sillä kun Korintolaiset kuulivat sanansaattajilta, että asiat Sikeliassa olivat paremmalla kannalla, rohkaistuivat he suuresti, arvellen edellisen laivan-lähetyksen tapahtuneen sopivaan aikaan, ja varustautuivat lähettämään kuormalaivoilla raskasaseisia Sikeliaan, ja niinikään päättivät Lakedaimonilaiset lähettää miehiä Peloponneesoksen muista kaupungeista. Korintolaiset miehittivät 25 laivaa, jotta nämät meritappeluilla vetäisivät Naupaktoksessa olevan vartijalaivaston huomion puoleensa, ja jotta Naupaktokseen majoitetut Ateenalaiset täten vähemmän voisivat estää heidän kuormalaivojansa lähtemästä purjehtimaan, kun heidän huomionsa oli käännetty heitä vastaan purjehtiviin sotalaivoihin.
Kun Lakedaimonilaiset saivat tiedon Ateenalaisten avunlähetyksestä Sikeliaan, valmistautuivat he myöskin hyökkäykseen Attikaan, kuten jo ennen olivat päättäneet Syrakuusalaisten ja Korintolaisten kehotuksesta, jotta Ateenalaiset heidän hyökkäyksensä kautta estettäisiin tästä. Alkibiadees kehotti heitä innokkaasti linnottamaan Dekeleian ja tarmolla käymään sotaa. Enin Lakedaimonilaisia rohkaisi se seikka, että arvelivat Ateenalaisten, kun niillä oli kaksi sotaa, sekä heitä että Sikelialaisia vastaan, helpommin olevan voitettavissa, ja että heidän mielestänsä Ateenalaiset olivat rikkoneet sopimukset. Sillä edellisessä sodassa olivat he itse mielestänsä tehneet vääryyden sillä, että Teebalaiset olivat rauhan kestäessä hyökänneet Plataiaan, vaikka oli sanottu edellisissä sopimuksissa, ettei saanut aseilla käydä sen kimppuun, joka suostuisi oikeuden-käyntiin, mutta että he eivät olleet suostuneet, vaikka Ateenalaiset kutsuivat heitä oikeuteen. Ja he pitivät luultavana, että heitä sen takia oli kohdannut Pyloksen onnettomuus ja kaikki muut vastoinkäymiset. Mutta kun Ateenalaiset 30 laivallaan olivat hyökänneet hävittämään Epidauroksen ja Prasiain seutuja sekä muitakin tienoita ja kun he Pyloksesta tekivät ryöstöretkiä, ja koska he eivät suostuneet antamaan oikeuden ratkaista erimielisyyksiä, jotka Lakedaimonilaisten ja heidän välillänsä olivat syntyneet epäselvistä pykälistä sopimuksessa, vaikka Lakedaimonilaiset heitä siihen olivat kehottaneet, niin katsoivat Lakedaimonilaiset heidät syypääksi yhtäläiseen vääryyteen, kuin heidän oma rikoksensa oli ollut, ja suostuivat sentähden sotaan. Talven kuluessa lähettivät he hakemaan liittolaisilta rautaa ja valmistivat itse muita linnotustarpeita. He hankkivat sekä itse että pakottivat muitakin Peloponneesolaisia antamaan apujoukon, lähettääksensä sen Sikeliaan. Tähän loppui tämä talvi ja 18 vuosi sitä sotaa, jonka vaiheita Thukydides on kertonut.
Heti alussa tulevaa kevättä tekivät Lakedaimonilaiset liittolaisineen hyökkäyksen Attikaan Lakedaimonilaisten kuninkaan, Arkidamoksen pojan, Agiksen johdolla. Ensin hävittivät he tasankoa, sitten linnottivat he Dekeleian, jakaen tämän toimen keskenään kaupungittain. Dekeleia sijaitsee noin 120 stadionin päässä Ateenasta eikä paljoa etäämpänä Boiootiasta. Sille paikalle kenttää, jossa paraiten voi vahingottaa vihollisia, rakensivat he linnotuksen näkyviin aina Ateenalaisten kaupunkiin saakka. Attikassa olevien Peloponneesolaisten ja heidän liittolaistensa rakentaessa tätä linnaa, lähetettiin Peloponneesoksesta kuormalaivoissa raskasaseisia, joista Lakedaimonilaiset, Spartalaisen Ekkritoksen johdolla, lähettivät yhteensä 600 raskasaseista, valitut etevimpien Heilootien ja Neodamoodien keskuudesta, Boiootialaiset 300, joita johtivat Boiootialaiset Ksenoon ja Nikoon sekä Tespialainen Heegeesandros. Nämät purjehtivat ensimmäisinä Tainaronista Lakoonikassa ulos aavalle merelle. Vähää heidän jälkeensä lähettivät Korintolaiset Korintolaisen Aleksarkoksen johdolla 500 raskasaseista, osaksi omaa väkeä, osaksi pestatuita Arkadialaisia. Korintolaisten seuraan lähettivät myöskin Sikyoonilaiset 200 raskasaseista Sikyoonilaisen Sargeun johdolla. Korintolaisten talven kestäessä miehitetyt 25 laivaa makasivat vastapäätä Ateenalaisten Naupaktokseen ankkuroituja 20 laivaa, kunnes heidän kuormalaivansa lähtisivät liikkeelle Peloponneesoksesta. Sillä nehän olivatkin miehitetyt alusta pitäen, jotta Ateenalaiset vähemmän pitäisivät silmällä kuormalaivoja, vaan kääntäisivät huomionsa sotalaivoihin.
Ateenalaiset puolestaan lähettivät heti alusta kevättä, kun ruvettiin linnoittamaan Dekeleiaa, Apollodooroksen pojan, Karikleen, johdolla 30 laivaa purjehtimaan Peloponneesoksen vesille. Hänelle oli käsketty, että hän, saavuttuansa Argokseen, kehoittaisi Argolaisia raskasaseisia sopimuksen mukaan astumaan laivaan. Samalla lähettivät he Deemosteneen Sikeliaan, kuten jo ennen olivat päättäneet, 60 Ateenalaisella ja viidellä Kiolaisella laivalla, mukanaan 1,200 asevelvollista Ateenalaista raskasaseista ja niin monta saarelaista, kuin kukin mahdollisesti kykeni lähettämään, sekä alamaisilta liittolaisilta kaikki sotatarpeet, mitkä mistäkin olivat saatavissa. Häntä oli käsketty ensin yhdessä Karikleen kanssa tekemään hyökkäyksiä Lakooniaan. Deemostenees purjehti Aiginaan vartoakseen siellä jälkeenjääneitä soturiaan, ja että Kariklees saisi Argolaiset laivoihinsa.
Sikeliassa saapui samaan aikaan tätä kevättä Gylippos Syrakuusaan mukanaan ne sotavoimat, joita hän mahdollisesti oli voinut koota kustakin kaupungista. Hän kutsui Syrakuusalaiset koolle ja kehotti heitä miehittämään mahdollisimman paljon laivoja ja koettamaan ryhtyä laivataisteluun. Hän toivoi tästä koituvan vaaraa vastaavan hyödyn sodan suhteen. Eikä vähemmän kehoittanut heitä Hermokratees pitämään itseään Ateenalaisten veroisina laivataidossa, lausuen, etteivät Ateenalaisetkaan olleet isiltään perineet tuota meritaistelutaitoa enemmän, kuin se heillä ikuisesti oli ollut; että he olivat olleet enemmän mannermaalaisia, kuin Syrakuusalaiset, ja vasta Meedialaisten pakottamina oppineet merimiehiksi, ja että uskaliaista Ateenalaisten kaltaisista miehistä uskaliaat viholliset näyttäisivät pelottavimmilta. Samaten, kuin he, sanoi hän, enemmän rohkeudellaan kuin voimallaan pelottavat naapureitaan, samaten täytyy heitäkin vastustaa, lisäten, että Syrakuusalaiset kyllä odottamattomalla rohkeudellaan, hämmästyttäen Ateenalaisia tämmöisellä menettelyllään, ennemmin kykenivät pitämään puoliaan heitä vastaan, kuin Ateenalaiset sotataidollaan voivat vahingoittaa taitamattomia Syrakuusalaisia. Sentähden kehoitti hän heitä viipymättä tekemään yrityksen laivastollaan. Syrakuusalaiset innostuivat Gylippoksen, Hermokrateen ja muittenkin kehoituksista laivatappeluun ja miehittivät laivansa.
Kun laivasto oli varustettu, vei Gylippos yöllä koko maasotajoukkonsa ulos ja aikoi itse maitse hyökätä Pleemyrionilla olevaa linnoitusta vastaan, ja samalla purjehti sopimuksen mukaan Syrakuusalaisten 35 sotalaivaa suuresta satamasta, ja nuo 45 pienestä satamasta, jossa heidän laivanveistämönsä oli, purjehtivat ympäri niemen, pyrkien yhtymään suuressa satamassa oleviin laivoihin, hyökätäkseen yht'aikaa Pleemyrionia vastaan, jotta Ateenalaisia hätyytettäisiin molemmin puolin. Mutta Ateenalaiset miehittivät kiiruusti puolestaan 40 laivaa, joista he veivät 25 noita 35 Syrakuusalaista laivaa vastaan suuressa satamassa; toisilla kävivät he noita laivanveistämöstä ympäripurjehtivia laivoja vastaan. Yhteentörmäys tapahtui välittömästi suuren sataman suussa, kumpaisetkin kauan pitäen puoliaan toisiaan vastaan, toiset pyrkien pääsemään satamaan, toiset koettaen estää heitä tästä.
Sillä välin, kuin Ateenalaiset astuivat alas rannalle Pleemyrionista, kiinnittäen huomionsa laivatappeluun, teki Gylippos aamun valjetessa äkkinäisen hyökkäyksen linnoitusta vastaan, ja vallotti ensin suurimman ja sitte kaksi pienempää bastionia, joista vartijat pakenivat, nähtyään suurimman linnoituksen noin helposti valloitetuksi. Miehet ensin valloitetusta linnoituksesta pääsivät vaivoin leiriin, paeten mitkä laivoihin ja mitkä kuorma-alukseen. Sillä kun Syrakuusalaiset pääsivät voitolle laivatappelussa suuressa satamassa, lähettivät he yhden nopeakulkuisen laivan heitä ajamaan takaa. Mutta kun Syrakuusalaiset olivat vallottaneet nuo kaksi bastionia, joutuivat he vuorostaan tappiolle, ja siten pääsivät näistä pakenevat miehet helpommin purjehtimaan heidän ohitsensa. Sillä kun Syrakuusalaisten sataman suussa makaavat laivat olivat voittaneet Ateenalaisten laivat, purjehtivat he ilman mitään järjestystä, saattaen toisiaan sekasortoon, jonka kautta Ateenalaiset pääsivät voitolle. Viimemainitut ajoivat pakosalle sekä nämät että ne laivat, jotka heidät ensin olivat voittaneet satamassa. Ateenalaiset upottivat 11 Syrakuusalaista laivaa ja surmasivat suurimman osan niiden miehistöstä, paitsi kolmen laivan miehiä, jotka he ottivat vangeiksi. Itse menettivät Ateenalaiset kolme laivaa. He vetivät maalle Syrakuusalaisten laivanhylyt ja palasivat leiriinsä pystytettyänsä voitonmerkin Pleemyrionin edustalla olevalle saarelle.
Näin kävi Syrakuusalaisten laivatappelussa, mutta heidän haltuunsa jäivät Pleemyrionin linnoitukset, jonka johdosta he pystyttivät kolme voitonmerkkiä. Toisen noista kahdesta viimeksi vallotetusta linnoituksesta hävittivät he, mutta kaksi muuta korjasivat he ja asettivat niihin vartioväen. Linnotuksien vallottamisessa kaatui paljon väkeä tahi otettiin vangeiksi, ja paljon tavaraa joutui vihollisten saaliiksi. Sillä koska Ateenalaiset käyttivät näitä linnotuksia tavara-aittana, niin löytyi niissä paljon sekä kauppiaitten että laivanpäälliköiden tavaroita ja viljaa. Siellä saivat viholliset 40 laivan purjeet ja muita tarpeita sekä kolme maalle vedettyä sotalaivaa. Mitä suurimman ja tärkeimmän tappion tuotti Ateenalaisten sotajoukolle Pleemyrionin vallotus. Sillä nyt eivät laivaväylät enää olleet varmat elintarpeiden tuomista varten, koska Syrakuusalaiset väijyivät näitä laivoillaan, estääksensä niitä, niin että tuomiset tapahtuivat taistelun avulla. Muutenkin levitti tämä vallottaminen sotureissa hämmästystä ja mielen lannistumista.
Tämän jälkeen lähettivät Syrakuusalaiset 16 laivaa Syrakuusalaisen Agatarkoksen johdolla matkalle. Yksi näistä lähti Peloponneesokseen viemään lähettiläitä, joitten tuli selittää silloisen tilan olevan mitä toivorikkaimman ja kiihoittaa sikäläiseen sotaan. Toiset 11 purjehtivat Italiaan, koska sanoma oli saatu, että laivoja, tuoden tarvekaluja Ateenalaisille, oli tulossa. Tavattuansa mainitut laivat, hävittivät he monta niistä ja polttivat Ateenalaisten Kaulooniatiksessa säilytetyt puuvarastot. Sitten he lähtivät Lokroihin. Heidän siellä oleskellessaan saapui sinne yksi Tespialaisia raskasaseisia kuljettava Peloponneesolainen kuormalaiva. Otettuansa niitten miehet laivoihinsa, purjehtivat Syrakuusalaiset kotiinsa. Näitä väijyivät Ateenalaiset Megaran edustalla ja ottivatkin yhden niistä miehistöineen, mutta muita he eivät saaneet kiinni, vaan ne pakenivat Syrakuusaan.
Satamassa syntyi myöskin ottelu paaluista, joita Syrakuusalaiset olivat pystyttäneet vanhojen laivasäiliöiden ympäri, jotta heidän laivansa voisivat siellä olla ankkurissa, etteivätkä Ateenalaiset hyökätessään kykenisi niitä vahingoittamaan. Ateenalaiset kuljettivat säiliöitä vastaan 10,000 talenttia kantavan puisella tornilla ja syrjävarusteilla varustetun laivan, josta he lähettivät miehiä veneissä sitomaan paaluihin nuoria ja siten hinaamaan ne ylös tahi sukeltaen sahaamaan ne poikki. Syrakuusalaiset heittivät heitä nuolilla laivasäiliöistään ja toiset vastasivat kuormalaivasta. Lopulta Ateenalaiset vetivät ylös useimmat paalut. Suurimman vaivan tuottivat näkymättömät paalut, sillä paaluja löytyi, jotka eivät ulottuneet yläpuolelle meren pintaa, joten oli vaarallista lähestyä niitä, ettei, näkemättä niitä, johtanut laivaa niin, että se niitä vastaan törmäsi ikäänkuin karille. Mutta myöskin niitä sahasivat maksua vastaan pestatut sukeltajat poikki. Syrakuusalaiset pystyttivät kuitenkin uusia paaluja. Myöskin montaa muuta keinoa käyttivät he toisiansa vastaan, kuten luonnollista sotajoukkojen seisoessa vastatusten lähellä toisiaan; he taistelivat ja ottelivat sekä tekivät kaikenlaisia yrityksiä.