Lopulla tätä kesää teki Ateenalaisten päällikkö Euetioon Perdikkaan ja lukuisan Trakialais-sotajoukon kanssa sotaretken Amfipolista vastaan, voimatta kuitenkaan valloittaa kaupunkia, mutta hän johdatti trieerinsä Strymooniin ja piiritti kaupunkia joen puolelta, tehden ryntäyksensä Himeraionista. Tähän loppui tämä kesä.
Seuraavana talvena saapuivat Niikiaan Ateenaan lähettämät sanansaattajat, ilmottivat, mitä heidän oli käsketty sanoa suullisesti, vastasivat kysymyksiin ja antoivat kirjeen, jonka kaupungin kirjuri luki Ateenalaisille. Se kuului täten:
"Entisistä tapahtumista olette te, Ateenalaiset, saaneet tiedon monesta muusta kirjeestäni. Mutta nyt on aika ilmottaa teille, missä asemassa me olemme, jotta te voisitte neuvotella siitä. Useassa tappelussa voitettuamme Syrakuusalaiset, joita vastaan olemme lähetetyt, ja rakennettuamme muurit, joiden suojassa nyt olemme, saapui tänne Lakedaimonilaisten päällikkö Gylippos, mukanaan sotajoukko Peloponneesoksesta ja moniaista Sikelialaisista kaupungeista. Ensimmäisessä taistelussa voitimme me hänet, mutta seuraavana päivinä pakotti hän meitä lukuisilla ratsumiehillä ja keihäänheittäjillä pakenemaan muurien suojaan. Lakattuamme vihollisten paljouden tähden Syrakuusan piirittämisestä, pysymme me nyt toimettomina. Emmekä me voisikaan käyttää koko sotaväkeämme, koska muurien valvominen vaatii osan raskasaseisista. Viholliset ovat sitäpaitsi rakentaneet meidän muurimme sivulle yksinkertaisen muurin, joten ei ole mahdollista saartaa heitä, jos ei suuri sotajoukko saavu valloittamaan heidän muuriansa. On niin hullusti käynyt, että me, jotka pidimme itseämme muitten piirittäjinä, nyt mieluummin maan puolelta olemme muitten piirittämät. Sillä ratsumiesten paljouden takia emme uskalla mennä kauas maalle."
"He ovat lähettäneet sanansaattajia Peloponneesokseen pyytämään uutta sotaväkeä, ja Gylippos käypi Sikelian kaupungeissa, voittaakseen puolelleen toisia, jotka tähän saakka ovat olleet puolueettomia, ja vaatien toisilta, jos mahdollista, lisää maaväkeä ja laivoja. Sillä he aikovat kuulemani mukaan sekä maitse että laivoillaan meritse tehdä yrityksen meidän muuriamme vastaan."
"Älköönkä kukaan teistä olko ihmeissään, että he meritsekin tekevät hyökkäyksiä. Sillä meidän laivastomme oli, kuten hyvin tietävät vihollisetkin, alussa erinomaisessa kunnossa, sekä laivojen kuivuuteen että miehistön terveyteen nähden; mutta nyt vuotavat laivat, koska ne niin kauan ovat olleet vedessä, ja miehistö nääntyy. Sillä laivoja ei ole voitu hinata maalle kuivumaan, koska viholliset ovat ainakin yhtä lukuisat, ja miltei lukuisammat, kuin me, ja hyökkäys aina on odotettavissa. He selvästi valmistautuvat hyökkäykseen, joka onkin heidän vallassaan. Heillä on tilaisuus kuivattaa laivojaan, koskei heidän ole tarvis varoa itseään muilta."
"Me hädin tuskin voisimme sitä tehdä, jos meillä olisikin ylen paljon laivoja, eivätkä, kuten nyt, kaikki olisi käytettävät vartioimaan. Sillä jos me vähänkään laiminlöisimme valvomisen, niin me emme saisi elintarpeita, joita me nytkin suurella vaivalla tuotamme heidän kaupunkinsa ohitse. Miehistö taasen meiltä on vähentynyt ja yhä vähenee päivä päivältä; sillä kun meriväki lähtee halonhakuun, ryöstöretkelle tahi pitkämatkaiseen vedentuontiin, surmaavat heidät vihollisten ratsumiehet. Orjat pakenevat siitä lähtien, kuin emme ole vihollisia lukuisammat. Muukalaiset taasen, jotka pakosta ovat ruvenneet meriväkeen, palaavat ensi tilaisuudessa kotikaupunkeihinsa, jota vastoin ne, jotka ensin suuresta palkasta ovat pestatut palvelukseemme, ja jotka ovat arvelleet kokoavansa rahaa eikä suinkaan tarvitsevansa sotia, poistuvat, kun näkevät arvaamatta vihollisten laivaston tahi muun varustuksen uhkaavan, osaksi muka hakeaksensa karanneita orjiaan, toiset miten vaan voivat, sillä Sikeliahan on avara. Niitäkin löytyy, jotka ostavat Hykkarilaisia orjia ja taivuttavat laivapäälliköitä ottamaan näitä heidän asemastansa merimiehiksi, joten kuri laivoissa tykkänään häviää."
"Kirjeessäni teille en tarvitse mainita, koska te sen hyvin tiedätte, että meriväen kukoistus on lyhyt, ja harvat ovat ne merimiehet, jotka taitavat laivan nopeasti purjehtiessa pitää soutajat tasalla. Vaikeinta kaikesta tästä on, että minä päällikkönä en voi estää noita paheita, sillä vaikea on teidän mieltänne tyydyttää, enkä käsitä, mistä voisin saada lisää väkeä laivoihimme, johonka vihollisella kaikkialta on tilaisuutta, vaan että täytyy sekä toimittaa hetken tarpeita että korvata tappiot niillä voimilla, joilla tänne saavuimme. Sillä Naksoksesta ja Katanasta, meidän nykyisistä liittolaiskaupungeistamme, ei meillä ole mitään apua. Jos vielä yksikään niistä liittyy vihollisiin, niin että meitä elättävä Italian maa, huomaten kurjan tilamme ja ettette riennä avuksemme, yhtyy heihin, niin voivat he taistelematta tyyneesti lopettaa sodan, koska me olemme heidän piirittäminänsä."
"Voisinhan minä kirjoittaa teille jotakin tätä hupaisempaa, mutta en hyödyllisempää, jos haluatte saada varman tiedon täkäläisistä oloista, ennenkuin siitä päätätte. Ja koska tunnen teidän luonteenne, että kyllä haluatte kuulla hauskinta, mutta myöhemmin nostatte syytteen, jos ei kaikki käy mielenne mukaan, pidän varmempana ilmottaa teille asian oikean laidan".
"Voitte olla täysin vakuutetut siitä, että sekä päälliköt että sotilaat kunnollisesti ovat pyrkineet toimittamaan sitä, mitä varten heidät lähetettiin. Mutta kun koko Sikelia yhtyy meitä vastaan ja Peloponneesoksesta on odotettavissa toinen sotajoukko, niin päättäkää itse, onko meidän täkäläinen sotavoimamme kykenevä vastarintaan nykyisissä oloissa. Joko on lähetettävä noutamaan meitä kotia tahi lähetettävä toinen ainakin yhtä suuri sekä meri- että maaväki ja paljon rahaa. Mutta lähettäkää minun asemastani toinen päällikkö, koska minä en munuaistautini tähden voi jäädä tänne. Tämän suosion katson minä teiltä ansainneeni, koska terveenä ollessani olen teitä paljon hyödyttänyt. Mutta mitä vain päättänettekään, niin toimikaa heti viivytyksittä jo keväällä, koska viholliset vähän ajan kuluessa Sikeliasta hankkivat itselleen apua ja koska Peloponneesoksesta lähetettävä apu, joskin myöhemmin, kuitenkin varmasti, teiltä salassa kuten ennenkin, jos ette ole varuillanne, ja ennen teitä ehtii saapua".
Tämmöinen oli Niikiaan kirjeen sisältö. Kun Ateenalaiset olivat sen kuulleet, eivät he kyllä vapauttaneet Niikiasta päällikkyydestä, vaan määräsivät hänen päällikkötoverikseen siellä olevista miehistä Menandroksen ja Eytydeemoksen, siksi kuin toiset heidän valitsemansa päälliköt saapuisivat, jotta hänen ei sairaana ollessaan yksin tarvitsisi kantaa rasituksen taakkaa. He päättivät niinikään lähettää toisen laivaston ja maaväen, sekä kirjaan pantuja Ateenalaisia että liittolaisia. Tovereiksi hänelle valitsivat he Alkisteneen pojan Deemosteneen ja Tukleen pojan Eyrymedoonin. Viimemainitun lähettivät he heti talvipäivänseisauksen aikana Sikeliaan kymmenellä laivalla, mukanaan 120 hopeatalenttia, jonka ohessa hänen tuli ilmottaa apujoukon olevan matkalla, ja että heistä kyllä pidettäisiin huolta.