Kun Stratiolaiset huomasivat heidän huolettoman kulkutapansa, ajattelivat he, että, jos he erikseen voittaisivat barbarit, Helleenit eivät enää niin rohkeasti voisi hyökätä eteenpäin. He asettuivat väijyksiin kaupungin ympärille, ja kun viholliset olivat lähellä, hyökkäsivät he sekä kaupungista että väijyksistä näitten kimppuun. Paetessansa sai suuri joukko Kaoneja surmansa; toiset barbarit taas, nähtyänsä näitten pakenevan, eivät enää pitäneet puoltaan, vaan kääntyivät pakoon. Ei kumpikaan Helleenien leiri tietänyt mitään tästä tappelusta etäisyyden takia, vaan luulivat barbarien kiiruhtaneen, saadaksensa sopivan leiripaikan. Mutta kun pakenevat barbarit riensivät heidän suojiinsa, ottivat he ne joukkoonsa, yhdistivät molemmat leirit ja viipyivät siellä sen päivän. Stratiolaiset eivät ahdistaneet heitä nyt, koska muut Akarnaanit eivät vielä olleet saapuneet, vaan heittivät heitä lingoilla ja saivat siten aikaan suuren häiriön. Sillä ilman raskasaseisia eivät he voineet tehdä hyökkäystä, mutta tässä taistelutavassa pidetään Akarnaanit etevimpinä.
Yön tultua, palasi Kneemos sotajoukkoineen kiiruumman kautta Anapos-joelle, joka on 80 stadiota Stratoksesta. Seuraavana päivänä korjautti hän kaatuneensa sopimuksen suojassa, ja koska Oiniadit ystävyydestä olivat yhtyneet häneen, vetäytyi hän heidän luoksensa, ennenkuin Akarnaanit olivat ennättäneet saapua. Sieltä kulkivat he kukin kotiinsa. Stratiolaiset pystyttivät voitonmerkin barbareja vastaan tapahtuneen ottelun johdosta.
Korintolaisten ja toisten liittolaisten laivasto, jonka Krisaios-lahdesta piti purjehtia Kneemoksen avuksi, jotteivät rannikolla asuvat Akarnaanit voisi tulla ylempänä asuvien heimolaistensa avuksi, ei voinutkaan saapua, koska sen samoina päivinä, kuin tappelu Stratoksen läheisyydessä tapahtui, täytyi kestää meritappelu Formioonia ja niitä 20 Ateenalaista laivaa vastaan, jotka vartioivat Naupaktoksen satamaa. Sillä Formioon väijyi heitä, kun he purjehtivat ulos lahdesta, aikoen ahdistaa heitä aavalla merellä. Korintolaiset ja heidän liittolaisensa purjehtivat Akarnaaniaan varustettuina ennemmin maa- kuin meritaistelua varten, eivätkä luulleet Ateenalaisten 20 laivallansa uskaltavan ryhtyä meritappeluun heidän 47 laivansa kanssa. Kun he purjehtivat pitkin rantaa aikeissa Akaian Patraista purjehtia vastaiselle rannalle ja sieltä Akarnaaniaan, näkivät he äkkiarvaamatta Ateenalaisten tulevan heitä vastaan Kalkiksesta ja Eyeenos-joen suulta, ja etteivät he siis Ateenalaisilta salaa olleet yötänsä viettäneet. Täten he olivat pakotetut taistelemaan keskellä salmea.
Jokaisella kaupungilla oli omat päällikkönsä; Korintolaisten olivat Makaoon, Isokrates ja Agatarkidas. Peloponneesolaiset asettuivat, muodostaen mahdollisimman suuren ympyrän, keulat ulos- ja perät sisäänpäin, jotteivät viholliset voisi tunkeutua siitä läpi. Keskelle asettivat he pienet laivansa ja viisi parasta purjehtijaa, jotta nämät nopeasti voisivat tarpeen vaatiessa purjehtia apuun.
Asettuneina yhteen riviin, kiersivät Ateenalaiset vihollisten ympyrän ja supistivat heidän alansa sangen ahtaaksi, purjehtien aina lähemmäksi ja näyttäen siltä, kuin jos he heti olisivat valmiit hyökkäämään. Formioon oli kieltänyt heitä käymästä käsiksi, ennenkuin hän itse antoi merkin. Sillä hän toivoi, etteivät viholliset pysyisi riveissä, kuten maalla, vaan että laivat työntyisivät toisiansa vastaan, ja että pienet laivat saisivat häiriötä aikaan, niinkuin myöskin etteivät laivat pysyisi hetkeäkään yhdessä kohdin, jos rupeaisi tuulemaan lahdesta päin, kuten auringon noustessa tavallisesti sattui. Hän arveli niinikään olevan omassa vallassansa määrätä hyökkäämistä, milloin hän vain katsoi sen sopivaksi. Kun tuuli nousi, ja laivat tungettuina pienelle alalle olivat molemmista syistä, sekä tuulen että aluksien yhteentörmäyksen kautta, joutuneet epäjärjestykseen, ja kun laiva työntyi laivaan ja merimiesten huutaessa ja toisiansa parjatessa, koettaessaan väistyä toisiensa tieltä, niitä kekseillä lykättiin erilleen, ja he eivät sentakia voineet kuulla päälliköiden käskyjä eivätkä soudonjohtajain määräyksiä, ja kun merimiehet, ollen tottumattomia, eivät voineet meren kuohussa soutaa, eivätkä laivat totelleet peräsintä, antoi Formioon sopivalla hetkellä hyökkäämismerkin. Ateenalaiset ryntäsivät nyt esiin, upottivat yhden päällikkölaivan ja hävittivät sitten järjestään kaikki alukset, jotka he saivat käsiinsä, saaden aikaan, ettei yksikään epäjärjestyksen takia voinut ryhtyä puolustukseen, vaan pakenivat Akaian Patraihin ja Dymeeseen. Ateenalaiset ajoivat heitä takaa, ottivat 12 laivaa, tappoivat useimmat miehistöstä ja purjehtivat Molykreioniin.
Siellä he pystyttivät voitonmerkin Rionin niemelle ja palasivat Naupaktokseen, uhrattuansa laivan Poseidoonille. Peloponneesolaiset purjehtivat niinikään jälellä olevilla laivoillansa Dymeestä ja Patraista Eeliläisten Kylleene nimiseen satamaan. Leukaasta saapui myöskin Stratoksen tappelun jälkeen Kylleeneen Kneemos laivoineen, joitten oli ollut tarkoitus yhtyä edellämainittuihin.
Lakedaimonilaiset lähettivät laivoihinsa Timokrateen, Brasidaan ja Lykofroonin neuvonantajiksi Kneemokselle, käskien hänen valmistautua toiseen etuisampaan meriotteluun ja kieltäen häntä antamasta muutamien laivojen sulkea itseään merestä. Koska he ensi kerran antautuivat meritappeluun, näytti tämä heistä vallan kummalliselta, he kun eivät luulleet laivastonsa olevan toista juuri heikomman, vaan otaksuivat, että tappion syynä oli jonkunmoinen pelkuruus, ottamatta lukuun, että Ateenalaisten pitkällinen kokemus suuresti voitti heidän lyhyen harjoittelemisensa. Vihoissansa he siis lähettivät mainitut neuvonantajat. Saavuttuansa vaativat nämät yhdessä tuumin Kneemoksen kanssa eri kaupungeista laivoja ja varustivat käsillä olevat laivat kuntoon meritappelua varten.
Formioon lähetti niinikään puolestansa Ateenaan sanan näistä varustuksista ja voitostansa, pyytäen lähettämään hänelle mitä pikimmin mahdollisimman monta laivaa, koska hänen joka päivä täytyi olla valmis meritappeluun. He lähettivätkin hänelle 20 laivaa, antaen päällikölle käskyn matkalla poiketa Kreetaan. Sillä Kreetalainen Niikias, Gortyyniasta, heidän kestiystävänsä, oli kehottanut heitä purjehtimaan Kydooniaan, luvaten saattaa tämän vihamielisen kaupungin heidän haltuunsa. Hän teki tämän saavuttaaksensa Poliknalaisten, Kydoonialaisten naapurien, suosion. Tämä laivasto purjehti siis Kreetaan ja hävitti Poliknalaisten avulla Kydoonialaisten maata, kuluttaen myrskyssä ja tyvenen tähden paljon aikaa.
Ateenalaisten purjehtiessa Kreetan vesillä, varustautuivat Kylleenessä oleskelevat Peloponneesolaiset uutta meritappelua varten ja purjehtivat Akaian Panormokseen, johon Peloponneesolaisten maasotajoukko jo oli lähtenyt heidän avuksensa. Formioon purjehti puolestansa Molykreionin Rioniin ja ankkuroi sen edustalle ne 20 laivaa, joita hän oli käyttänyt meritaistelussa. Tämä Rion oli ystävällisissä suhteissa Ateenalaisiin. Toinen Rion sijaitsee vastapäätä Peloponneesoksen rannikolla. Niitä eroittaa seitsemän stadion levyinen vesi Krisaioslahden suulla. Kun Peloponneesolaiset näkivät Ateenalaiset, ankkuroivat he 77 laivaansa Akaialaisen Rionin satamaan lähelle Panormosta, jossa heidän maaväkensä seisoi. Kuusi tai seitsemän päivää makasivat molemmat laivastot vastapäätä toisiansa, harjoitellen ja valmistautuen meritaisteluun. Toiset eivät tahtoneet purjehtia ulos ulapalle peläten uudestaan joutuvansa tappiolle, toiset taasen karttivat salmea, koska katsoivat taistelun ahtaalla vedellä olevan vihollisten eduksi. Koska Kneemos ja Brasidas sekä Peloponneesolaisten muut päälliköt tahtoivat kiiruhtaa meritaistelua, ennenkuin Ateenalaiset ennättäisivät saada apua kotoa, kutsuivat he sotilaat kokoon, ja kun huomasivat useimpien heistä olevan peloissaan ja miehuuttomina entisen tappion tähden, koettivat he rohkaista heitä seuraavin sanoin:
"Peloponneesoksen miehet! Jos joku teistä tapahtuneen meritaistelun takia on huolissansa odotettavan ottelun suhteen, niin hän päättelee väärin. Sillä me olimme, kuten tiedätte, varustautuneet enemmän maa- kuin meritappelua varten. Meitä kohtasivat nurjat onnenoikut, jotapaitsi myöskin taitamattomuus meritaistelussa suuresti aiheutti tappiomme. Koska siis tappioomme ei ollut syynä mikään urhoollisuuden puute meidän puoleltamme, niin ei ole oikein antaa sattuman lannistaa mieltämme, me kun tiedämme, ettei meiltä ole puuttunut rohkeutta. Muistakaa, että onni voi pettää jokaista, mutta että urhoolliset miehet aina pysyvät muuttumattomina, ja ettei saa puolustaa pelkuruutta tietämättömyydellä. Teillä taas ei siihen määrin puutu kokemusta, kuin teillä on enemmän urhoollisuutta. Noitten taitavuus, jota te enimmän pelkäätte, on heille avuksi, ainoastaan jos he myöskin ovat urhoollisia ja lujamielisiä vaarassa: ilman miehuutta ei mikään taito ole avuksi vaaran uhatessa. Sillä pelko järkyttää mielen, eikä taito ilman lujuutta ole kylliksi. Pankaa siis heidän suuremman kokemuksensa vastapainoksi suurempi rohkeutenne ja tappion pelon vastapainoksi silloinen varustamattomuutenne. Teillähän on enemmän laivoja ja teidänhän on taisteleminen ystävällisellä rannalla sekä raskasaseistenne ollessa läsnä; tavallisestihan voitto on suuremman joukon ja paremmin varustettujen vallassa. Ei ole siis otaksuttavaa, että nyt joutuisimme tappiolle, ja meidän viime tappelun erehdyksemme tulevat nyt olemaan meille opiksi. Hoitakaa siis, perämiehet ja merimiehet, tehtävänne urhoollisesti, älkääkä poistuko siitä paikasta, johon teidät on asetettu. Me puolestamme emme tule johtamaan teitä entisiä päälliköitä huonommin, emmekä suvaitse kenellekään tilaisuutta miehuuttomuuteen. Jos kuitenkin joku koettaisi poiketa velvollisuudestaan, niin saa hän sopivan rangaistuksen, mutta ne, jotka kunnostavat itsensä, saavat osakseen urhoollisuuden palkinnon."