Täten koettivat päälliköt rohkaista Peloponneesolaisia. Mutta koska Formioonkin oli peloissansa sotilaittensa alakuloisuuden takia ja huomasi heidän pelkäävän vihollisten laivojen suurempaa lukua, päätti hän kutsua heidät kokoon ja rohkaista heitä muutamilla oleviin oloihin soveltuvilla huomautuksilla. Jo ennenkin oli hän usein teroittanut heidän mieleensä, ettei niin suurta laivojen paljoutta heitä vastaan purjehtisi, jota he eivät voisi kukistaa; ja sotamiehissäkin oli jo vanhastaan vallinnut se mielipide, etteivät Ateenalaiset milloinkaan väistyisi, vaikka kuinkakin suuren Peloponneesolais-joukon edestä. Mutta nähdessänsä nyt heidät alakuloisina, tahtoi hän kehottaa heitä olemaan urhoollisia ja puhui kokoontulleille Ateenalaisille seuraavat sanat:
"Sotatoverini! Koska näen teidän pelkäävän vihollisten paljoutta, olen kutsunut teidät kokoon, katsoen teidän pelkonne olevan aiheettoman. Ensinkin ovat nuo varustaneet tuommoisen joukon laivoja, koska ovat kärsineet tappion ja käsittävät olevansa meitä paljoa heikommat, jos lukumäärä olisi yhtä suuri; toiseksi johtuu heidän itseluottamuksensa, että muka urhoollisuus olisi heillä synnynnäinen avu, yksinomaan heidän maataisteluissa saavuttamistaan voitoista, koska luulevat samaten menestyvänsä merelläkin. Mutta jälkimmäisessä suhteessa on meillä suuremmat edellytykset, jos kohtakin heillä edellämainitussa, koska he eivät ole meitä urhoollisemmat, vaan koska olemme kokeneempia, on meillä myöskin suurempi itseluottamus. Lakedaimonilaiset, liittolaistensa johtajina, kulettavat useimpia näistä oman kunniansa vuoksi sodan vaaroihin vasten heidän tahtoansa, sillä muuten he eivät näin perinpohjaisen tappion jälkeen uudestaan ryhtyisi meritappeluun. Älkää siis pelätkö heidän rohkeuttansa. Te päinvastoin herätätte heissä paljoa suuremman, perustetun pelon, koska jo ennen olette päässeet voitolle, ja koska he eivät luule teidän uudestaan ryhtyvän taisteluun, ellette olisi varmat voitosta. Sillä tavallisesti luotetaan, kun taisteluun rynnätään, enemmän suurempaan sotajoukkoon, kuten nyt vastustajamme tekevät, kuin sotakuntoon; mutta ne, jotka vähälukuisemmalla sotajoukolla pakotta antautuvat taisteluun, ovat myöskin itseensä luottavammat. Tämän kyllä ymmärtävät vastustajamme ja pelkäävät meitä enemmän yrityksemme tavattomuuden takia, kuin jos varustuksemme olisivat tavanmukaisia. Moni lukuisampi sotajoukko on usein kokemattomuutensa, joskus myöskin miehuuttomuutensa kautta, joutunut tappiolle, mutta tämä ei ole ensinkään teidän laitanne."
"En tahdo purjehtia lahteen taistellakseni siellä; sillä taistelussa lukuisampia laivoja vastaan on minusta ahdas vesistö epäsuotuisa vähälukuisemmille, kokeneemmin johdetuille ja paremmasti purjehtiville aluksille. Kun ei näe vihollista kaukaa, ei voi ajoissa hyökätä hänen kimppuunsa eikä vetäytyä takaisin tarpeen tullessa; ei myöskään voisi tunkeutua läpi vihollisen rivien eikä tehdä tarpeellisia käänteitä, joka juuri on nopeammin purjehtivien laivojen etu, vaan taistelu muodostuisi maatappeluksi, jossa lukuisammat laivat pääsevät voitolle."
"Tästä kaikesta olen minä voimieni mukaan pitävä huolta. Mutta te puolestanne, pysykää hyvässä järjestyksessä laivoissanne ja totelkaa tarkoin käskyjä varsinkin kun taistelutanner on ahdas, noudattaen ennen kaikkea järjestystä ja hiljaisuutta, sillä tämä on välttämätöntä kaikissa otteluissa, mutta varsinkin meritappelussa, ja puolustautukaa ennen osottamallanne miehuudella. Tämä taistelu on meille ratkaiseva, koska sen kautta joko hävitetään Peloponneesolaisten toivo merivallasta, tahi joutuu senkautta Ateenalaisten meriyliherruus vaaranalaiseksi."
"Muistutan teitä vielä kerran, että jo olette voittaneet suuren osan nykyisistä vastustajistanne: voitetuilla miehillä ei tavallisesti ole enää samaa mielen lujuutta".
Tällä lailla koetti Formioon rohkaista sotureitansa. Kun eivät Ateenalaiset olleet halukkaat purjehtimaan lahteen ahtaille vesille, koettivat Peloponneesolaiset houkutella heitä sinne vasten heidän tahtoansa ja purjehtivat aamun koittaessa, neljä laivaa rivissä, lahteen heidän maatansa kohti, oikea siipi etunenässä, niinkuin ne olivat olleet ankkurissa. Tälle siivelle asettivat he 20 nopeimmista laivoistansa, jotteivät Ateenalaiset, jos Formioon luulisi heidän pyrkivän Naupaktokseen ja purjehtisi sinne apuun, voisi välttää heidän hyökkäystänsä, vaan että nämät laivat sulkisivat heiltä tien. Peloissaan tämän varustamattoman kaupungin tähden, käski Formioon vasten tahtoansa, kun näki vihollisten purjehtivan sinne, väkensä astua laivoihin ja purjehti pitkin rantoja. Messeenialaisten jalkaväki kiiruhti myöskin apuun.
Niin pian kuin Peloponneesolaiset näkivät Ateenalaisten purjehtivan rivissä ja jo olevan lahdessa lähellä rannikkoa, käänsivät he annetun merkin mukaan äkkiä laivansa ja purjehtivat suoraa päätä Ateenalaisia vastaan mitä nopeimmin ja toivoivat jo saavansa kaikki heidän laivansa haltuunsa. Mutta 11 niistä, jotka olivat eturivissä, pääsi pakoon Peloponneesolaisilta ulos aavalle merelle, jotavastoin muut joutuivat rannalle, jossa ne hävitettiin ja niitten miehistö surmattiin. Peloponneesolaiset kiinnittivät muutamia miehettömiä laivoja omiin laivoihinsa, ja yhden miehistöineen, mutta Messeenialaiset ottivat moniaita niistä takaisin, kahlaten veteen, aseet kädessä, nousten laivoihin ja taistellen keulassa.
Tässä taistelussa voittivat siis Peloponneesolaiset ja hävittivät Ateenalaiset laivat. Heidän 20 laivaansa oikealla siivellä ajoi takaa Ateenalaisten 11 laivaa, jotka olivat paenneet aavalle merelle. Paitsi yhtä ehtivät nämät ennen vihollista Naupaktokseen, jonka satamaan ne ankkuroivat Apolloonin temppelin eteen, keula merellepäin käännettynä, valmiina puolustautumaan, jos viholliset kääntyisivät maallepäin hyökätäksensä heitä vastaan. Peloponneesolaiset tulivat myöhemmin, kajauttaen soutaessansa riemulauluja kuten ainakin voittajat. Tuota ateenalaisten yhtä jälkeenjäänyttä laivaa ajoi takaa yksinäinen Leukalainen laiva paljoa edellä muita. Eräs kuormalaiva sattui olemaan merellä ankkuroituna: tämän ympäri ehti Attikalainen laiva ennen, törmäsi keskelle takaa-ajavaa Leukalaista laivaa ja upotti sen. Tästä oudosta tapahtumasta pelästyivät Peloponneesolaiset. Koska he voiton hurmauksessa järjestyksettä ahdistivat Ateenalaisia, herkesivät muutamat miehet soutamasta, joka oli heille vahingoksi, kun vihollinen oli niin lähellä, mutta he tahtoivat odottaa toisia laivoja, toiset laivoista joutuivat karille, kun eivät tunteneet sikäläisiä vesiä.
Nähdessänsä nämät tapahtumat tulivat Ateenalaiset rohkeammiksi ja ryntäsivät kaikuvalla huudolla vihollista vastaan. Tehtyjen virheitten ja vallitsevan epäjärjestyksen takia vastustivat nämät ainoastaan vähän aikaa, mutta kääntyivät sitten Panormokseen, josta olivat lähteneetkin. Ajaen näitä takaa, valloittivat Ateenalaiset kuusi lähinnä olevaa laivaa sekä ottivat takaisin omat laivansa, joita Lakedaimonilaiset olivat vahingoittaneet rannikolla ja kiinnittäneet omiin laivoihinsa. Miehet surmasivat he suurimmaksi osaksi ja tekivät muutamat heistä orjiksi. Lakedaimonilainen Timokrates, joka purjehti kuormalaivan läheisyydessä upotetulla Leukalaisella laivalla, hukutti itsensä, kun laiva tuhoutui, ja ruumis kulkeutui Naupaktoksen satamaan.
Palattuansa takaa-ajamasta pystyttivät Ateenalaiset voitonmerkin sille paikalle, josta he olivat lähteneet voittoretkellensä. He korjasivat kuolleensa ja ne laivahylyt, jotka he saivat käsiinsä, sekä antoivat vihollisille sovinnon suojassa heidän kuolleensa. Peloponneesolaiset pystyttivät niinikään voitonmerkin, koska olivat saaneet voiton laivoista, jotka he rannikolla hävittivät, ja asettivat voitonmerkin viereen Rionin niemelle aluksen, jonka he olivat valloittaneet. Peläten avun saapumista Ateenasta, purjehtivat he kaikki, paitsi Leukalaiset, yön tullessa Korintokseen ja Krisaios-lahteen. Vähää myöhemmin saapuivatkin Kreetasta Naupaktokseen Ateenalaiset noilla 20 laivalla, joiden oli määrä tulla ennen meritappelua Formioonin avuksi. Näin loppui tämä kesä.