Tämän kuultua muuttui kansan mielipide aivan toiseksi, varsinkin kun kaupungin asukkaista ainoastaan vähäinen lukumäärä oli Ateenalaisia, vaan enemmistö sekalaiskansaa, ja kun vangituilla oli kaupungissa sukulaisia. He pitivät julistusta kohtuullisena vallitsevaan pelkoon verraten. Ateenalaisetkin tahtoivat mielellään lähteä kaupungista, koska pitivät itsensä liian heikkoina välttääksensä vaaraa, varsinkin kun pikaisesta avusta ei ollut toiveita. Kaupungin muu väestö taasen katsoi vasten toivoansa pääsevänsä vaarasta menettämättä paljon mitään. Kun siis Brasidaan puoluelaiset näkivät, että kansa oli muuttanut mielensä eikä enää totellut siellä oleskelevaa Ateenalaista päällikköä, niin he jo julki ajoivat asiataan. Sovinto solmittiin, ja kaupunki antautui Brasidaalle julistetuilla ehdoilla. Täten joutui siis Amfipolis Brasidaan haltuun. Samana iltana purjehti Thukydides laivoineen Eeiooniin, mutta Amfipolis oli jo Brasidaalle luovutettu, ja Eeioonin vallottaminen riippui vaan yhdestä yöstä; sillä elleivät laivat niin pian olisi tulleet avuksi, olisi sekin joutunut vihollisten haltuun.
Tämän jälkeen pani Thukydides Eeioonin puolustuskuntoon, jotta hän voisi vastustaa Brasidasta, jos tämä heti tai vastaisuudessa hyökkäisi vallottamaan sitä, ottaen liittoonsa niitä, jotka sopimuksen mukaan Amfipoliksesta halusivat tulla hänen tykönsä. Brasidas puolestaan purjehti lukuisilla laivoilla äkkiarvaamatta jokea myöten Eeiooniin, koettaaksensa voisiko hän vallottaa joen suuta ottamalla haltuunsa muurin ulkopuolelle ulottuvan niemikön, ja teki samalla hyökkäyksen maan puolelta, mutta torjuttiin kumpaisestakin yrityksestä takaisin. Sillä välin asetti hän Amfipoliin kaikin puolin puolustuskuntoon. Häneen liittyi myöskin Eedoonilainen Myrkinos niminen kaupunki, sen jälkeen kuin Eedoonilaisten kuningas Pittakos oli tullut surman uhriksi Goaksiin poikien ja oman vaimonsa kautta. Vähää tämän jälestä liittyivät häneen niinikään Tasolaisten siirtokunnat Galeepsos ja Oisymee. Heti vallottamisen jälkeen saapui Perdikkaskin ja auttoi Brasidasta hänen toimessaan.
Kun Amfipolis oli vallotettu, valtasi Ateenalaisia suuri pelko, varsinkin koska heillä tästä kaupungista oli suuri hyöty laivojen rakennusaineitten hankinnan ja verotulojen kautta ja senkin puolesta, että Lakedaimonilaiset kyllä Tessalialaisten avulla tähän saakka olivat päässeet Strymooniin asti ahdistamaan Ateenalaisten liittolaisia, mutta eivät edemmäs, koska joki ylempänä muodosti laajalle suuria soita, ja koska heillä oli kolmisoutulaivoja valvomassa Eeioonin edustalla; mutta tästä lähtien olisi Lakedaimonilaisten helppo päästä ylemmäs. Ateenalaiset pelkäsivät niinikään, että liittolaiset heistä luopuisivat. Brasidas taasen esiintyi vallan maltillisesti, selittäen kaikissa puheissaan, kuinka hän muka oli lähetetty vapauttamaan Hellasta. Kun Ateenalaisten alaiset kaupungit saivat tiedon Amfipoliin vallottamisesta sekä Brasidaan lupauksista ja hänen maltillisuudestaan, heräsi heissä kova kapinoitsemisen halu. He lähettivät salaa airuita hänen luokseen, kehottaen häntä mitä nopeimmin saapumaan heidän hankkeitaan auttamaan, ja kilpailivat keskenään ollakseen ensimmäiset luopumisessa. Tämä näytti heistä tykkänään vaarattomalta, koskeivät arvanneet Ateenalaisia niin mahtaviksi, kuin jälestäpäin kävi ilmi, perustaen arvelunsa enemmän epävarmaan haluun, kuin varmaan tietoon. Sillä ihmiset perustavat tavallisesti ajattelemattomaan toivoon sen, mitä he haluavat, mutta torjuvat mielivaltaisella perustelemisella luotaan sen, mikä heille on vastenmielistä. Kun lisäksi Ateenalaiset äskettäin taistelussa Boiootialaisia vastaan olivat joutuneet tappiolle, ja kun Brasidas heitä imarteli ja valehteli, etteivät Ateenalaiset olleet halunneet Nisaian edustalla hänen yksinäisenkään sotajoukkonsa kimppuun käydä, rohkaistuivat kapinoitsijat ylenmäärin, varmasti luottaen, ettei kukaan rientäisi avuksi heitä vastaan. Enin kuitenkin vaikutti hetkellinen hurmaus, ja luottamus Lakedaimonilaisissa nyt heränneeseen intoon sai heidät halukkaiksi heittäytymään vaikka minkälaisiin vaaroihin. Tämän kuultuaan lähettivät Ateenalaiset vartijaväkeä kuhunkin kaupunkiin sen määrän, minkä vaan voivat ajan lyhyyteen ja myrskyiseen säähän katsoen. Brasidas puolestaan lähetti sanansaattajan Lakedaimoniin, pyytäen lisää sotaväkeä, ja ryhtyi Strymoonjoelle rakennuttamaan kolmisoutulaivoja. Mutta osaksi etevimpien miesten kateudesta Lakedaimonilaiset eivät suostuneet hänen pyyntöönsä, osaksi koska mieluummin halusivat saada miehensä saaresta ja lakkauttaa koko sodan.
Samana talvena vallottivat Megaralaiset pitkät muurinsa, jotka olivat Ateenalaisten hallussa, ja hävittivät ne maata myöten. Brasidas taasen hyökkäsi liittolaisineen Aktee nimiselle niemikölle, joka alkaa kuninkaan kaivattamasta kanavasta ja ulottuu Aigaiolaiseen mereen. Sen korkein vuori on Atoos. Tällä niemimaalla löytyvistä kaupungeista on Sanee Andrilainen siirtokunta juuri kaivannon reunalla meren rannalla Euboiaan päin. Muut sikäläiset kaupungit ovat Tyssos, Kleoonai, Akrotooi, Olofyksos ja Dion. Näitten asukkaat ovat kaksikielisiä sekalais-barbarilaista kansakuntaa, joista vähäinen osa on Kalkidilaista syntyperää, mutta useimmat niitten Pelasgilais-Tyrseeniläisten jälkeläisiä, jotka ennen muinoin asuivat Lemnoksessa ja Ateenassa. Muut asukkaat ovat Bisaltilaista ja Kreestoonilaista sukuperää sekä Eedoonilaisia. Nämät asuvat pikkukaupungeissa. Useimmat näistä liittyivät Brasidakseen, mutta Sanee ja Dion vastustivat häntä, jonkatähden hän sotajoukkoineen pysähtyi ja hävitti niitten alueita.
Kun nämät eivät antautuneet, kulki hän suoraa päätä Kalkidilaista Torooneeta vastaan, joka oli Ateenalaisten hallussa. Muutamat tämän kaupungin miehet kutsuivat hänet sinne, ollen valmiit kavaltamaan tämän kaupungin hänelle. Saavuttuansa aamu-yöstä perille, asettui hän joukkoineen Dioskuurien pyhäkön läheisyyteen, joka on kaupungista noin kolmen stadionin matkan päässä. Muut Torooneen asukkaat eivät tietäneet mitään hänen tulostaan, yhtä vähän kuin Ateenalainen vartijaväkikään, mutta hänen puoluelaisensa tiesivät hänen tulevan, ja muutamat heistä lähtivät salaa tähystelemään hänen saapumistansa, ja kun huomasivat hänen saapuneen, ottivat he mukaansa seitsemän hänen kevytaseisista miehistään, varustettuina ainoastaan tikareilla. Vaikka tähän oli aluksi määrätty 20 miestä, niin nämät olivat ainoat, jotka eivät pelänneet tunkeutumasta kaupunkiin. Näiden johtajana oli Olyntilainen Lysistratos. Hiipien pitkin merenpuolista muuria pääsivät he salaa korkeimmalla seisovien vartijamiesten kimppuun, kaupunki näet sijaitsee kukkulalla, surmasivat nämät ja aukaisivat Kanastraiolaisen portin.
Muine sotajoukkoineen pysähtyi Brasidas, kuljettuansa hiukan eteenpäin, mutta lähetti 100 peltastaa edelleen, jotta nämät ensimmäisinä ryntäisivät kaupunkiin, heti kun portit aukaistaisiin ja määrätty merkki annettaisiin. Nämät lähestyivät ehtimiseen yhä enemmän kaupunkia, kummastellen, ettei merkkiä annettu. Sillä aikaa toimivat kaupungissa olevat Torooneelaiset yhdessä sisääntungeneitten kanssa aukaistaksensa portit ulkona seisoville, ja saivatkin torinpuolisen portin auki murtamalla teljen. Tästä he ensin laskivat sisään muutamia sotureita, jotka olivat kulkeneet kaupungin ympäri hyökäten, jotta sekä takaa että molemmin puolin pelästyttäisivät salaliitosta tietämättömiä kaupunkilaisia. Sitten nostivat he sovitun tulimerkin ja laskivat kaupunkiin muut peltastat torinpuolisesta portista.
Kun Brasidas näki merkin, riensi hän kiiruusti järjestämään sotajoukkoansa, joka, kajahuttaen sotahuudon ja kokoontuneena hyökäten esiin, herätti ääretöntä pelkoa kaupunkilaisissa. Toiset heistä ryntäsivät heti sisään, toiset taasen neliskulmaisia hirsiä myöten, jotka kivien nostoa varten sattuivat makaamaan vasten hajonneita ja korjauksen alaisia muureja. Brasidas riensi heti sotajoukkonsa enemmistöllä kaupungin yläosille, tahtoen yläältäpäin vallottaa sen varmasti. Muu osa sotureita hajaantui kaikkialle kaupunkiin ryöstölle.
Suurin osa Torooneelaisista oli vallotuksen tapahtuessa vallan levottomana, koska he eivät tietäneet hankkeista mitään, mutta toimeenpanijat ja ne, joilla tämä oli mieleen, yhtyivät heti kaupunkiin tunkeutuneisiin. Torilla sattui makaamaan noin 50 Ateenalaista raskasaseista. Kun he huomasivat viholliset, joutuivat moniaat harvat heistä syntyneessä tappelussa surman omiksi, jota vastoin toiset pakenivat joko maitse tai laivoihin, joita oli kaksi vartioimassa, löytäen turvapaikan Leekytoksen linnassa, joka oli Ateenalaisten hallussa, ja vallottivat mereen ulottuvan, soukan kannaksen kautta kaupungista erotetun niemikön. Näitten luokse pakenivat myöskin ne Torooneelaiset, jotka olivat yhtä mieltä heidän kanssansa.
Kun päivän tultua kaupungin valloitus jo oli varma, lähetti Brasidas Ateenalaisten kanssa paenneille Torooneelaisille sanan, että ken vaan halusi, pelotta voisi palata kaupunkiin täysillä omistus- ja kansalaisoikeuksilla. Ateenalaisten käski hän sovinnon suojassa, vieden mukanaan omaisuutensa, lähteä Leekytoksesta, koska se oli Kalkidilaisten. Nämät kieltäytyivät lähtemästä, mutta pyysivät päivän aselevon, voidakseen korjata kaatuneensa. Brasidas heille soi kaksi päivää. Näiden päivien kuluessa linnotti hän läheiset rakennukset, ja Ateenalaiset niinikään rakennuksiaan. Brasidas kutsui Torooneelaiset kokoon ja puhui samaten kuin Akantoksessa, lausuen, että oli väärin pitää niitä, jotka olivat häntä auttaneet kaupungin vallotuksessa, kehnoina kansalaisina tai kavaltajina, koska he eivät olleet tätä tehneet orjuuttaakseen kaupunkia eivätkä voitonhimosta, vaan kaupungin eduksi ja vapauttamiseksi, ja ettei vallotukseen osaaottamattomien pitäisi luulla, etteivät he saisi nauttia samoja etuja, kuin toisetkin. Hän ei muka ollut tullut tuhoamaan kaupunkia eikä ketään yksityistä. Sanoman tästä ilmotti hän lähettäneensä myöskin paenneille Ateenalaisille osoitteeksi ystävällisyydestään heitä kohtaan. Kokemattomuudesta oli heille Lakedaimonilaisista huono käsitys, mutta he kyllä näitä kohtaan tulisivat sitä suopeammiksi, kuta oikeutta harrastavampia Lakedaimonilaiset olivat, vaikka he nyt tietämättömyydestä heitä pelkäsivät. Hän pyysi, että he kaikki käyttäytyisivät, niinkuin vastaisuudessa luotettavia liittolaisia kohtaan, sekä että siitä lähtien heidän tekemät rikoksensa rangaistaisiin, mutta että heidän entiset hairahduksensa annettaisiin anteeksi, koska olivat mahtavamman pakottamina ne tehneet.
Näin puhui Brasidas, mieliä rauhottaaksensa; mutta kun sovitun aselevon päivät olivat kuluneet umpeen, niin teki hän rynnäkön Leekytosta vastaan. Ateenalaiset puolustautuivat kehnossa linnotuksessaan ja rintavarustuksilla varustetuissa rakennuksissa, torjuen viholliset päältään yhden päivän. Mutta seuraavana päivänä viholliset yrittivät tuomaan piirityskonetta, josta heillä oli aikomus heittää tulta puisiin rakennuksiin. Heidän jo ollessa hyökkäämäisillänsä, pystyttivät piiritetyt siinä, mihin arvelivat vihollisten asettavan koneen, koska se oli heikoin kohta, eräälle rakennukselle puisen tornin, ja toivat sinne monta saavia ja sankoa täynnänsä vettä sekä suuria kiviä. Torniin nousi myöskin joukko miehiä. Suuresta painosta luhistui kuitenkin rakennus kovalla ryskeellä. Kun lähellä olevat Ateenalaiset näkivät tämän, niin heissä tästä heräsi enemmän surua, kuin pelkoa; mutta ne, jotka olivat etäämmällä ja varsinkin etäisimmät, arvelivat kaupungin jo olevan vallotetun sillä kohdalla ja riensivät pakoon laivoihin.