Täten rohkaistuansa sotilaitaan, vei Brasidas heitä peräytymään. Mutta kun barbarit tämän näkivät, hyökkäsivät he kovalla huudolla ja pauhinalla heidän kimppuunsa, arvellen hänen joukkoineen pakenevan, ja että he sitten saavuttaisivat ja surmaisivat pakenevat. Mutta kun heitä karkaukseen määrätyt miehet ahdistivat, missä vaan hyökkäsivät, ja kun Brasidaskin valiojoukollaan asettui heitä vastaan, kestäen heidän ensimmäisen ryntäyksensä, ja kun ylipäätään peräytyvät puolustautuivat heidän hyökätessään, mutta heidän pysähtyessään vetäytyivät takaisin, niin suurin osa barbareja lakkasi ahdistamasta Brasidaan Helleenejä tasangolla, jättäen vaan osan ajamaan heitä takaa ja hätyyttämään peräytyviä heitto-aseilla. Toiset heistä hyökkäsivät juosten pakenevien Makedonialaisten kimppuun, surmaten ne, jotka he saivat käsiinsä, ja ehtivät vallottaa ahtaan solan, joka kahden kukkulan välitse vie Arribaioksen alueelle, koska he tiesivät, ettei Brasidas mitään muuta tietä voinut jatkaa peräytymistään. Kun hän nyt kulkiessaan solaan oli tiehen nähden neuvoton, ympäröivät he hänet toivoen saada hänet käsiinsä.
Huomattuansa tämän, osotti hän 300 sotilaalleen, minkä kukkulan hän luuli helpommin olevan vallotettavissa, ja käski heidän mitä nopeimmin juosten ja huolimatta mistään järjestyksestä voimiensa mukaan rientää sitä kohti ja koettaa syöstä sieltä pois sinne tiheämmin asettuneet barbarit, ennenkuin he siltäkin puolelta olivat ympäröineet Lakedaimonilaiset. Nämät voittivatkin kukkulalla olevat viholliset, ja nyt oli Helleeniläisten koko sotajoukon helppo päästä sinne. Barbarit pelästyivät suuresti, kun heidän miehensä pakenivat ylängöltä, eivätkä enää ajaneet Helleenejä takaa, koska arvelivat heidän, päästyänsä ylängölle, jo pelastuneen. Kun Brasidas oli vallottanut kukkulat, saapui hän ilman uhkaavaa vaaraa samana päivänä Arnisaan, joka on ensimmäinen paikkakunta Perdikkaan valtakunnassa. Tuimistuneina siitä, että Makedonialaiset olivat ennen aikoja vetäytyneet pois, riisuivat hänen sotilaansa valjaista härät ajopeleistä, jotka he kohtasivat matkallansa, ja tappoivat juhdat, sekä anastivat kuormasta pudonneet tavarat, niinkuin aina tapahtuu yöllisellä ja pelonalaisella pakomatkalla. Tästä lähtien piti Perdikkas Brasidasta vihollisenaan ja vihasi Peloponneesolaisia, vaikka hän mielessään kyllä enemmän kammoi Ateenalaisia.
Kun Brasidas palasi Makedoniasta Torooneeseen, ja sai kuulla, että Ateenalaiset jo olivat vallottaneet Mendeen, niin jäi hän sinne, koska arveli olevansa liian heikko lähteäkseen Palleeneeseen kostoretkelle, ja koetti ainoastaan säilyttää Torooneen vallassaan. Sillä Ateenalaiset olivat samaan aikaan, kuin Lynkoksessa ennen kerrottu tapahtui, purjehtineet Mendeetä ja Skiooneeta vastaan, johon he jo olivat ennen varustautuneet, 50 laivalla, joista 10 oli Kiolaisia, mukanaan 1,000 omista raskasaseisistansa, 600 jousimiestä, 1,000 pestattua Trakilaista ja joukko sikäläisten liittolaisten peltasteja. Heitä johtivat Nikeeraton poika Nikias ja Diitrefeen poika Nikostratos. Purjehdittuansa Potidaiasta laskivat he maihin Poseidoonin pyhäkön läheisyyteen ja kulkivat Mendeen alueelle. Mutta Mendeeläiset itse 300 Skiooneelaisten ja Peloponneesolaisten apujoukkojen kanssa, yhteensä 700 raskasaseista, olivat Polydamidaan johdolla leiriytyneet jyrkälle kukkulalle kaupungin ulkopuolelle. Näitä vastaan koetti Nikias erästä kukkulalle vievää polkua myöten hyökätä 120 kevytaseisella, 60 Ateenalaisella valioraskasaseisella ja kaikilla jousimiehillä; mutta hän haavottui, eikä enää jaksanut jatkaa hyökkäystään. Sitä vastoin koetti Nikostratos toista pitempää tietä koko muulla sotajoukolla päästä tuolle jyrkälle kukkulalle, mutta hänen sotilaansa joutuivat tykkönään epäjärjestykseen, ja koko Ateenalainen sotajoukko oli vähällä joutua tappiolle. Kun Mendeeläiset liittolaisineen sinä päivänä urhoollisesti puolustautuivat, vetäytyivät Ateenalaiset pois ja leiriytyivät, jolloin Mendeeläiset palasivat yön tultua kaupunkiin.
Seuraavana päivänä purjehtivat Ateenalaiset niemekkeen ympäri Skiooneeseen päin olevalle puolelle ja vallottivat etukaupungin, hävittäen maata koko päivän, kun ei kukaan hyökännyt heidän kimppuunsa. Sillä kaupungissa vallitsi puolueriita; mutta Skiooneelaisten 300 miestä palasi yön tultua kotia. Seuraavana päivänä kulki Nikias puolella sotajoukollaan aina Skiooneelaisten rajoille ja hävitti maata. Nikostratos taas asettui sotajoukkonsa toisella osalla yläportille, josta mennään Potidaiaan. Mutta Polydamidas, joka Mendeeläisten ja apujoukkojen kanssa täällä majaili muurien sisäpuolella, järjestyi niintavoin taistelua varten ja kehotti Mendeeläisiä hyökkäämään ulos kaupungista. Kun nyt eräs kansanmies vastapuoluelaisista väitti vastaan, sanoen ettei pitäisi tehdä hyökkäystä, koskei ollut muka mitään syytä sotia, ja kun Polydamidas hänen väittäessään tarttui hänen käteensä, ja hän siitä säikähtyi, niin kansa viipymättä vallan raivostuneena tarttui aseisiin, karkasi Peloponneesolaisten ja heidän puoluelaistensa kimppuun ja karkotti heidät, säikähtyneitä kun olivat sekä äkkinäisestä tappelusta, että porttien aukaisemisesta Ateenalaisille, koska he luulivat tämän hyökkäyksen tapahtuneen edeltäpäin sovitun sopimuksen mukaan. Ne, jotka eivät heti saaneet surmaansa, pakenivat linnaan, jonka jo ennen olivat ottaneet haltuunsa. Nikias oli uudestaan lähestynyt kaupunkia, ja Ateenalaiset hyökkäsivät nyt koko sotajoukollaan Mendeen kaupunkiin. Koskei portteja oltu aukaistu minkään sopimuksen nojalla, menettelivät he ikäänkuin väkivallalla vallotetussa kaupungissa, jättäen sen ryöstettäväksi, ja päälliköillä oli täysi työ estää sotilaitaan surmaamasta ihmisiäkin. Tämän jälkeen sallivat he Mendeeläisten järjestää hallituksensa vanhaan totuttuun tapaansa, jättäen heidän rangaistavaksensa ne, joita he pitivät syyllisinä luopumiseen. Linnassa olevat sulkivat he, rakentamalla kumpasellekin puolelle mereen asti ulottuvat muurit, ja asettivat sinne vartijaväen. Kun siis Mendee oli vallotettu, kulkivat he Skioneeta vastaan.
Skiooneelaiset olivat ynnä Peloponneesolaisten kanssa puolestaan lähteneet heitä vastaan ulos kaupungista ja asettuneet jyrkälle kukkulalle, joka ensin oli vihollisten vallotettava, jos halusivat sulkea kaupungin tykkönään. Ateenalaiset tekivät väkirynnäkön sitä vastaan ja karkottivat ase kädessä sen hallussaan pitäjät, jonka jälkeen he, pystytettyänsä voitonmerkin, leiriytyivät ja valmistautuivat piiritykseen. Vähää myöhemmin, heidän jo ollessaan näissä toimissa, saapuivat sinne Mendeen linnasta siellä piiritettyinä olleet apujoukot, jotka olivat voittaneet merenpuoliset vartijamiehet yöllä, ja useimmat heistä pääsivät Skiooneen läheisyydessä olevan Ateenalaisen sotajoukon huomaamatta kaupunkiin.
Kun Ateenalaiset parast'aikaa ympäröivät Skiooneeta muurilla, ilmotti Perdikkas Ateenalaisille päälliköille airuen kautta tekevänsä sovinnon Ateenalaisten kanssa, koska hän oli suutuksissa Brasidaalle hänen peräytymisensä tähden Lynkoksesta, jonkajälkeen hän kohta oli alkanut keskusteluita. Silloin sattui juuri Lakedaimonilainen Iskagoras olemaan maitse viemässä apujoukkoja Brasidaalle. Mutta Perdikkas esti Tessalialaisten kesti-ystäviensä kautta, joina hänellä oli sen maan etevimmät miehet, sotajoukon tulon ja sen varustukset, niin ettei se edes päässyt Tessaliaankaan. Tämän teki hän osaksi Nikiaan kehotuksesta, että hän nyt, kun oli niin sopiva tilaisuus, antaisi selvän osoitteen ystävyydestään Ateenalaisia kohtaan, mutta osaksi myöskin, koska hän ei enää tahtonut sallia Peloponneesolaisten tulla alueelleen. Kuitenkin tulivat Iskagoras, Ameinias ja Aristeys itse, Lakedaimonilaisten lähettäminä, Brasidaan tykö, tarkastamaan asemaa, tuoden mukanaan Spartasta vastoin lakeja moniaita nuoria miehiä, asettaaksensa heidät hallitusmiehiksi eri kaupunkeihin, jottei niiksi asetettaisi ketä vain sattuisi. Kleoonymoksen pojan Klearidaan asettivat he Amfipolikseen ja Heegeesandroksen pojan Pasitelidaksen Torooneeseen.
Samana kesänä repivät Teebaialaiset Tespialaisten muurit, syyttäen heitä attikalaisuudesta. Tämän he olivat jo aikoja aikoneet tehdä, mutta nyt se heistä näytti vallan sopivalta, koska Tespialainen nuoriso oli suurimmaksi osaksi kaatunut taistelussa Ateenalaisia vastaan.
Tänä kesänä paloi myöskin Heeran pyhäkkö Argoksessa, sytyttyänsä siten, että papitar Krysis oli asettanut sytytetyn lampun liian lähelle seppeleitä, ja sitte oli nukahtanut, niin että koko pyhäkkö kenenkään huomaamatta syttyi ja paloi poroksi. Peläten Argeiolaisia, pakeni Krysis heti yöllä Fliuusiaan. Argeiolaiset valitsivat silloin säännönmukaisesti toisen papittaren nimeltä Fainis. Paetessaan oli Krysis ollut papittarena kahdeksan ja puoli vuotta tämän sodan alettua. Sinä kesänä päättyi myöskin Skiooneen sulkemistyö kokonaan, ja Ateenalaiset palasivat kotia, jätettyänsä sinne vartijaväen.
Seuraavan talven pitivät Ateenalaiset ja Lakedaimonilaiset aselevon johdosta rauhaa, mutta Mantinealaiset ja Tegealaiset kumpaisetkin liittolaisineen taistelivat Laodikioonin läheisyydessä Orestiksen maassa, jolloin voitto oli ratkaisematon. Sillä kumpaisetkin ajoivat vastapuoluelaisten siivet pakosalle, jonka johdosta molemmat pystyttivät voitonmerkin ja lähettivät saaliinsa Deltoihin. Vaikka suuri joukko kaatui molemmin puolin, niin jäi voitto kuitenkin ratkaisemattomaksi, ja yö keskeytti ottelun, mutta Tegealaiset kumminkin pysyivät taistelutantereella, jota vastoin Mantinealaiset peräytyivät Bukolioonaan ja pystyttivät myöskin puolestaan voitonmerkin.
Tämän talven loppupuolella ja kevään tultua, teki Brasidaskin yrityksen Potidaiaa vastaan. Hänen onnistuikin yön aikana huomaamatta lähestyä kaupunkia ja salaa asettaa tikapuut muureja vastaan. Sillä tikapuiden nosto tapahtui sillä välin, kuin vartijamies vei kellon toiselle, ennenkuin vahti oli palannut paikalleen, joten paikka siis oli tyhjä. Mutta kun he pian sen huomasivat, vei hän väkensä nopeasti takaisin, ennenkuin hänen miehensä olivat astuneet tikapuille, ja ennenkuin päivä valkeni. Tähän loppui talvi ja yhdeksäs vuosi sitä sotaa, jonka vaiheet Thukydides on kertonut.