VIIDES KIRJA.
Alussa seuraavaa kesää olivat vuodeksi solmitut rauhansopimukset Pytian juhlien aikana kuluneet loppuun. Aselevon aikana olivat Ateenalaiset karkottaneet Delolaiset Deloksesta, katsoen heitä muinaisen rikoksen saastuttamina kelvottomiksi toimittamaan uhreja sekä itsensä toimittaman ennen kertomani puhdistamisensa vaillinaiseksi, kun he kuolleitten hautojen poistamisella luulivat tehneensä kylliksi. Ne Delolaiset, jotka niin halusivat, saivat asettua asumaan Farnakeen heille antamaan Atramyttioniin Aasiassa.
Saatuansa Ateenalaiset ehdotukseensa myöntymään, purjehti Kleoon aselevon loputtua Trakian rantamaille, mukanaan 1,200 raskasaseista ja 300 ratsumiestä ja vielä suurempi joukko liittolaisia 30 laivalla. Hän pysähtyi ensin Skiooneen edustalle, jota vielä piiritettiin, otti sieltä mukaansa raskasaseisia piiritysjoukosta ja purjehti Kolofoonain satamaan, joka sijaitsee lähellä Torooneelaisten kaupunkia. Kun hän pakolaisilta sai tietää, ettei Brasidas ollut Torooneessa, eivätkä kaupungin asukkaat kykenisi puolustautumaan, kulki hän maajoukkoineen kaupunkia vastaan, mutta lähetti kymmenen laivaa purjehtimaan ympäri satamaa, joten hän ensin saapui varustukselle, jonka Brasidas oli rakentanut ympäri kaupunkia, kun hän tahtoi yhdistää etukaupungin sen kanssa, jonka kautta hän revittämällä osan vanhaa muuria oli saanut sen yhdeksi kaupungiksi.
Lakedaimonilainen päällikkö Pasitelidas ja vartioväki kiiruhtivat puolustamaan sitä Ateenalaisten hyökätessä. Kun nämät joutuivat ahtaalle, ja koska sataman ympäri lähetetyt laivat nyt saapuivat, pelkäsi Pasitelidas, että laivat ehtisivät valloittaa puolustajia vailla olevaa kaupunkia, ja että hän itse, jos viholliset valloittasivat muurin, joutuisi heidän käsiinsä, jonka takia hän kiiruumman kautta pakeni kaupunkiin. Laivoista maihin astuneet Ateenalaiset ehtivät valloittaa Torooneen, ja jalkaväki tunkeutui vanhan muurin kautta pakenevien vihollisten kintereillä kaupunkiin. Osan Peloponneesolaisista ja Torooneelaisista surmasivat he heti käsikähmässä, osan heistä saivat he elävinä käsiinsä, näitten joukossa Pasitelidaan, heidän päällikkönsä. Brasidas riensi Torooneen avuksi, mutta kuultuansa matkalla sen valloittamisesta, vetäytyi hän takaisin, vihollisten valloitettua kaupungin, hänen ollessaan siitä ainoastaan 40 stadionin matkan päässä. Kleoonin johtamat Ateenalaiset pystyttivät kaksi voitonmerkkiä, toisen sataman kohdalle, toisen muurin läheisyyteen. Torooneelaisten lapset ja vaimot tekivät he orjiksi, mutta miehet ja Peloponneesolaiset sekä muut kaupungissa oleskelevat Kalkidilaiset, luvultaan noin 700, lähettivät he Ateenaan. Myöhemmässä sopimuksessa sallivat he Peloponneesolaisten palata kotiinsa, mutta muut lunastivat Olyntolaiset miehen miestä vastaan. Samaan aikaan valloittivat Boiootialaiset kavaluudella Ateenalaisten rajalla sijaitsevan Panakton nimisen linnotuksen. Asetettuansa vartijaväen Toroneeseen, purjehti Kleoon Atoosniemen ympäri Amfipolikseen.
Tähän aikaan purjehti Erasistratoksen poika Faiaks kahden toisen seuraamana kahdella laivalla lähettiläänä Italiaan ja Sikeliaan. Sillä Ateenalaisten lähdettyä rauhanteon jälestä, olivat Leontinilaiset myöntäneet kansalaisoikeuden suurelle joukolle, ja kansa mietti sentähden uutta maanjakoa. Saatuansa vihiä näistä tuumista, kutsuivat mahtavat Syrakuusalaiset avuksensa ja karkottivat kansanpuoluelaiset. Nämät kulkivat mikä mihinkin, mutta mahtavat suostuivat jättämään aution kaupungin Syrakuusalaisille ja muuttivat Syrakuusaan, saatuansa siellä kansalaisoikeuden. Myöhemmin lähti osa näistä Syrakuusasta, tyytymättöminä sikäläisiin oloihin, ja valloittivat Fookaiai nimisen osan Leontinilaisten kaupungista kuten myöskin Brikinniai nimisen linnan Leontinilaisten maassa. Useimmat äskettäin karkoitetuista kansanpuoluelaisista yhtyivät heihin ja taistelivat muurien suojassa. Kuultuansa tämän, lähettivät Ateenalaiset Faiaksin yllyttämään sikäläisiä liittolaisiansa sekä toisia Sikelioottoja, jos mahdollista, yhteisesti ryhtymään vallanhimoisia Syrakuusalaisia vastaan ja pelastaaksensa siten Leontinilaisia kansanpuoluelaisia. Saavuttuansa sai Faiaks kyllä Kamarinalaiset ja Akragalaiset suostumaan tuumiinsa, mutta kun hän kohtasi vastarintaa Gelassa, niin hän ei huolinut mennä muitten luokse, koska arvasi sen olevan turhaa, vaan palasi Katanaan Sikelioottain maan halki. Matkallaan kävi hän myöskin Brikinniaissa ja rohkaisi sen asukkaita kestävyyteen, jonka jälkeen hän purjehti kotiin.
Matkalla Sikeliaan ja palatessansa sieltä oli hän Ateenalaisten puolesta Italiassa hieronut ystävyyttä muutamien kaupunkien kanssa. Hän tapasi myöskin Messeeneestä karkotetuita Lokrilaisia uutisasukkaita, jotka Sikelioottain sovinnon jälkeen, kapinan vallitessa Messeeneessä, toisen puolueen kutsusta olivat lähetetyt uutisasukkaina sinne; ja Lokrilaiset pitivät jonkun ajan Messeeneetä hallussaan. Näitä tavatessaan Faiaks ei heitä kohdellut vihollisina, koska Lokrilaiset hänen kauttansa olivat sopineet rauhasta Ateenalaisten kanssa. Kun nimittäin Sikeliootat tekivät sopimuksen Ateenalaisten kanssa, olivat nämät ainoat liittolaisista, jotka kieltäytyivät liittymästä Ateenalaisiin. Eivätkä he nytkään olisi myöntyneet siihen, ellei heitä tähän olisi pakottanut sota Itooneelaisia ja Melaialaisia vastaan, jotka olivat heidän naapurinsa ja siirtolaisensa. Vähää myöhemmin saapui Faiaks Ateenaan.
Purjehdittuansa pitkin rannikkoja Torooneesta Amfipolikseen, teki Kleoon Eeioonista hyökkäyksen Stageiros nimistä Andrilaista siirtokuntaa vastaan, voimatta kuitenkaan sitä valloittaa. Mutta Galeepsos nimisen Tasolaisen siirtokunnan valloitti hän väkirynnäköllä. Toimitettuansa lähettiläitä Perdikkaan luokse, jotta tämä sopimuksen mukaan saapuisi sotaväkineen, ja toisia Odomantolaisten kuninkaan Polleen luokse, pestatakseen mahdollisesti paljon Trakialaisia, asettui Kleoon Eeioniin. Saatuansa tiedon tästä, asettui Brasidas puolestaan vastapäätä häntä Kerdyliooniin. Tämä on Argiliolainen paikkakunta kukkulalla toisella puolen jokea lähellä Amfipolista. Sieltä erotti kaikki tapahtumat, niin ettei Kleoon sotajoukkoineen salaa voinut sieltä lähteä liikkeelle, jota Brasidas arvasi hänen aikovan tehdä, ja että Kleoon, halveksien vastustajien vähälukuisuutta, odottamatta avustajia hyökkäisi Amfipolista vastaan. Itse hän puolestaan samalla varustautui, kutsuen avukseen 1,500 Trakialaista palkkasoturia sekä kaikki Edoonilaiset, niin hyvin peltastat kuin myöskin ratsumiehet. Hänellä oli 1,000 Myrkinilaista ja Kalkidilaista peltastaa, lukuun ottamatta Amfipoliissa olevat soturit. Yhteensä oli hänellä noin 2,000 raskasaseista ja 300 Helleeniläistä ratsumiestä. Näistä oli Brasidas ottanut mukaansa Kerdyliooniin 1,500 miestä, loput oli hän asettanut Klearidaan johdon alle.
Toistaiseksi pysyi Kleoon liikkumatta, mutta vihdoin hänen oli pakko tehdä, kuten Brasidas oli arvannut. Sillä kun sotamiehet kyllästyivät paikalla pysymiseen, ja kun he vertasivat hänen taitamattomaa ja pelkurimaista johtoansa vastustajan taitoon ja rohkeuteen, ja koska he jo kotoansa olivat seuranneet häntä vastahakoisesti, niin syntyi heissä tyytymättömyyttä. Kun Kleoon huomasi tämän, ja koska hän ei tahtonut lannistaa sotamiesten mieltä vielä pitemmällä viipymisellä, niin hän lähti liikkeelle. Hän menetteli samaten, kuin Pyloksessa, jossa hän arveli keksineensä jotakin erinomattain viisasta, koska se häneltä silloin onnistui. Hän ei luullut kenenkään uskaltavan rynnätä häntä vastaan taisteluun, vaan sanoi nousevansa ylemmäs, saadaksensa selvemmän kuvan paikasta, ja kehui odottavansa vahvempaa varustusta, eipä suinkaan, jotta hän, jos täytyisi ryhtyä taisteluun, varmemmin pääsisi voitolle, vaan jotta hän voisi piirittää ja väkirynnäköllä valloittaa kaupungin. Noustuansa joukkoineen luonnon suojelemalle kukkulalle, tarkasti hän Strymoonin rämemaita, ja minlainen kaupungin asema Trakiaan päin oli, ja tuli siihen päätökseen, että hän taistelutta voisi vetäytyä pois, milloin vaan halusi. Sillä ei ketään näkynyt muureilla, eikä kukaan kulkenut porteista, vaan ne olivat kaikki suljetut. Hän katui, ettei ollut tullessaan ottanut mukaansa piirityskoneita, arvellen että hän kyllä olisi voinut valloittaa kaupungin, koska se oli puolustajia vailla.
Heti kun Brasidas näki Ateenalaisten lähteneen liikkeelle, astui hänkin alas Kerdylioonista, suunnaten matkansa Amfipolikseen. Mutta hän ei hyökännyt Ateenalaisten kimppuun, peloissaan heikon varustuksensa tähden. Sillä jos kohtakaan hänen sotajoukkonsa ei luvultaan ollut vastustajia heikompi, koska molemmat olivat yhtä lukuisat, niin katsoi hän sitä kuitenkin sotakunnossa vastustajia ala-arvoisemmaksi, koska Ateenalaiset olivat valiosotilaita, ja niin ikään Leemnolaiset ja Imbrolaiset olivat lähettäneet paraammat miehensä. Hän päätti sentähden turvautua sotajuoneen. Sillä jos hän näyttäisi vastustajille sotajoukkonsa vähyyden ja sen kelvottoman varustuksen, niin hän piti sen vähemmän vievän voittoon, kuin jos viholliset halveksisivat heitä näkemättä, perustamatta halveksimisensa oleviin oloihin. Valittuansa 150 raskasaseista, ja asettaen muut Klearidaan johdon alle, päätti hän siis äkkiarvaamatta tehdä hyökkäyksen, ennenkuin Ateenalaiset lähtivät liikkeelle, koska hän ei enää luullut tapaavansa Ateenalaisia täten yksinäisinä, jos kerran ehtisivät saada apua. Kutsuttuansa siis kaikki sotilaat kokoon, ilmoitti hän heille tuumansa ja koetti rohkaista heitä seuraavin sanoin:
"Peloponneeson miehet! Mimmoisesta maasta olemme lähteneet, että se aina miehuutensa kautta on ollut vapaana, ja että teidän nyt on taisteleminen Doorilaisina Joonialaisia vastaan, sitä minun vain sivumennen tarvitsee mainita. Mutta miten minä aion tehdä hyökkäyksen, tahdon teille ilmottaa, jotten laimentaisi urhoollisuuttanne, jos teistä ehkä näkyisin toimivan puutteellisesti, kun annan ainoastaan osan teistä eikä kaikkien ottaa osaa vaaraan. Minä, näette, arvaan, että vastustajamme halveksien meitä, koskeivät luule meidän uskaltavan hyökätä heidän kimppuunsa, ovat nousseet tuolle paikalle, ja että he nyt järjestyksettä huolettomina katselevat ympäristöjä. Kun huomaa senkaltaiset virheet vihollisten puolelta, ja oman sotavoiman heikkouteen katsoen mieluummin turvautuu hetken tarjoamiin etuihin kuin julkiseen järjestettyyn hyökkäykseen, niin on voitto miltei varma. Tämänkaltaiset juonet, joilla mitä enin pettämällä vihollisia hyödyttää ystäviänsä, tuottavat mitä kauniimman kunnian. Niinkauan kuin he nyt rohkeudessaan ovat huolettomina ja kahdella päällä ennemmin miettivät lähtöä kuin pysymistä, eivätkä vielä ole päässeet varmaan päätökseen, koetan minä voisinko joukollani äkkiarvaamatta juoksujalassa hyökätä keskelle heidän sotajoukkoaan."