Kun Ateenalaiset sittemmin kärsivät Amfipoliin tappion, ja koska sekä Kleoon että Brasidas olivat kaatuneet, jotka kukin puolestaan olivat rauhan kiihkeimmät vastustajat, Brasidas koska hän sodassa oli voittanut onnea ja kunniaa, Kleoon, koska hän ymmärsi, että hänen konnamaisuutensa rauhan tehtyä tulisi julki ilmi ja hänen panettelunsa vähemmän uskotuksi, nousivat rauhan puolustajiksi ne miehet, jotka kukin kaupungissaan pyrkivät etusijalle; Pausaniaan poika Pleistoanaks, Lakedaimonilaisten kuningas, ja Nikeeratoksen poika Niikias, aikakauden onnellisin sotapäällikkö. Niikias halusi rauhaa, jotta hän voisi säilyttää sotamainettansa, sen vielä ollessa korkeimmillaan, samalla hankkiakseen kansalaisillensa hiukan lepoa, ja säilyttääksensä itselleen tuleviksi ajoiksi maineen, ettei hän milloinkaan ollut johtanut kaupunkia mihinkään vaaraan. Tämän hän katsoi paraimmin saavuttavansa karttamalla vaaran ja sattuman oikkuja, ja vaarattomuuden piti hän rauhan tuotteena. Pleistoanaks taasen tavotti rauhaa, koska hänen vihamiehensä lakkaamatta parjasivat häntä maanpakolaisuudesta laittoman palaamisen takia, väittäen sen tuottaneen Lakedaimonilaisille heidän kärsimänsä onnettomuudet. He syyttivät häntä ja hänen veljeänsä Aristoklesta, että nämät muka olivat yllyttäneet Delfoin papitarta toistamiseen vastaamaan Lakedaimonilaisille orakelikysyjille, että heidän tuli vieraasta maasta kutsua kotiin Zeyksen puolijumalallisen pojan jälkeläinen, muuten täytyisi heidän kyntää maataan hopea-auralla. Täten oli hän muka saanut Lakedaimonilaiset kutsumaan kotia hänet, joka silloin oli Lykaionilla, johon hän oli paennut Lakedaimonilaisia, koska luulivat hänen lahjomana muinoin palanneen Attikasta, ja asui täällä puoleksi pyhäkköön kuuluvassa rakennuksessa. Tämä hänen palauttamisensa tapahtui yhdeksäntenätoista vuotena hänen Attikasta pakenemisensa jälkeen yhtäläisillä menoilla ja uhreilla, kuin ne, joilla he ottivat asuntonsa Lakooniassa ja asettivat kuninkaansa.

Harmissaan näistä parjauksista ja arvellen, etteivät vihamiehensäkään voisi syyttää häntä mistään, jos rauhan kestäessä ei mikään onnettomuus tapahtuisi, ja jos Lakedaimonilaiset saisivat takaisin vangitut soturinsa, vaan että vallanpitäjät sodan kestäessä olisivat panetteluiden alaisia jokaisen onnettomuuden tapahtuessa, harrasti Pleistoanaks innolla rauhaa. Keskustelut tästä alkoivat sinä talvena, ja jo alkukeväästä uhkasivat Lakedaimonilaiset varustuksilla. He lähettivät kaikkiin kaupunkeihin käskyn rakentaa linnotuksia, saadaksensa Ateenalaiset taipuvaisemmiksi. Kun monenlaisia vaatimuksia kummaltakin puolelta oli tehty, suostuttiin vihdoin, että kumpaisetkin luovuttaisivat takaisin ne paikkakunnat, jotka aseilla olivat valloittaneet. Nisaian pitivät Ateenalaiset. Sillä heidän vaatiessaan takaisin Plataian, väittivät Teebalaiset saaneensa sen haltuunsa Plataialaisten omalla suostumuksella eikä suinkaan väkivallalla, yhtävähän kuin kavaluudellakaan, ja Ateenalaiset väittivät Nisaian samoten joutuneen heidän haltuunsa. Lakedaimonilaiset kutsuivat sitten liittolaisensa kokoon, ja kun nämät paitsi Boiootialaiset, Korintolaiset, Heeleilaiset ja Megaralaiset, jotka eivät hyväksyneet sopimuksia, olivat äänestäneet, että oli tehtävä rauha, tekivät he Ateenalaisten kanssa uhrilla ja valalla vahvistetun sovinnon, ja Ateenalaiset niinikään Lakedaimonilaisten kanssa seuraavilla ehdoilla:

"Ateenalaiset ja Lakedaimonilaiset sekä heidän liittoIaisensa ovat solminneet ja kaupungittain valalla vahvistaneet rauhan seuraavilla ehdoilla:"

"Yhteisten pyhäköiden suhteen, että ken vaan haluaa saa vaaratta sekä maitse että meritse käydä niissä uhraamassa, pyytää neuvoja orakelilta ja isien tapaan ottaa osaa juhliin."

"Apolloonin pyhän lehdon ja pyhäkön suhteen Delfoissa ja itse Delfolaisten suhteen, että sekä he itse että heidän maansa isien tapaan ovat itsenäisiä, itseänsä verottavia ja itseänsä tuomitsevia."

"Viisikymmentä vuotta kestäkööt sopimukset Ateenalaisten ja heidän liittolaistensa puolelta Lakedaimonilaisten ja heidän liittolaistensa kanssa petoksetta ja rikkomatta sekä mailla että merillä."

"Kielletty olkoon Lakedaimonilaisilta ja heidän liittolaisiltaan nostaa aseita Ateenalaisia ja heidän liittolaisiansa vastaan, kuten myöskin Ateenalaisilta ja heidän liittolaisiltaan nostaa aseita Lakedaimonilaisia ja heidän liittolaisiansa vastaan verukkeella tahi vilpillä."

"Jos joku erimielisyys heidän välillänsä sattuisi syntymään, ratkaistakoon se tuomion ja valan kautta, miten keskinäisesti katsovat hyväksi."

"Lakedaimonilaiset ja heidän liittolaisensa luovuttakoot
Ateenalaisille Amfipoliksen. Kaikista niistä kaupungeista, jotka
Lakedaimonilaiset luovuttavat Ateenalaisille, saakoot halukkaat
poistua omaisuuksineen."

"Ne kaupungit, jotka maksavat veroa Aristeideen säännöksen mukaan, olkoot vapaat. Ateenalaisilta ja heidän liittolaisiltaan olkoon kielletty ahdistaa näitä kaupunkeja sodalla, kun ne vaan suorittavat veronsa sopimusten solmittua. Nämät kaupungit ovat: Argilos, Stageiros, Akantos, Skoolos, Olyntos ja Spartoolos. Nämät kaupungit älkööt olko kummankaan, yhtävähän Lakedaimonilaisten kuin Ateenalaistenkaan, liittolaisia. Mutta jos Ateenalaiset voivat voittaa niitä puolelleen, olkoon sallittu, että Ateenalaiset ottavat ne liittoonsa niiden omalla suostumuksella."