Täten tehtiin sopimukset ja liitto, mutta Lakedaimonilaisten ja Ateenalaisten keskinäisiä sopimuksia ei kumpaiseltakaan puolelta sanottu irti. Korintolaiset, vaikka olivat Argolaisten liittolaisia, eivät kuitenkaan yhtyneet liittoon. Koska heillä vanhastaan oli liitto Eeliläisten, Argolaisten ja Mantinealaisten kanssa, jonka nojalla heidän tuli sotia ja elää rauhassa samojen kaupunkien kanssa kuin he, niin he eivät vannoneet sopimuksia, vaan sanoivat itsellensä riittävän ennen tehdyn puollustusliiton, joka määräsi, että heidän tuli auttaa toisiaan, kuitenkin velvottamatta heitä hyökkäykseen toistensa avuksi. Korintolaiset siis erosivat liittolaisistaan ja käänsivät uudestaan mielensä Lakedaimonilaisten puoleen.
Sinä kesänä vietettiin ne Olympialais-juhlat, joissa Arkadialainen Androstenees ensi kerran pääsi voittajaksi pankrationissa. Näissä juhlissa eivät Eeliläiset päästäneet Lakedaimonilaisia pyhäkköön uhraamaan ja kilpailemaan, koskeivät olleet suorittaneet niitä sakkoja, joihin Eeliläiset olivat heidät tuominneet Olympialais-lain mukaan, syystä että he muka olivat aseilla ahdistaneet Eeliläisten Fyrkon nimistä linnaa ja Olympialaisen aselevon kestäessä lähettäneet raskasaseisiaan Lepreoniin. Sakot nousivat 2,000 minaan, kahteen minaan jokaista raskasaseista kohti, kuten laki määräsi. Lakedaimonilaiset lähettiläät väittivät sakottamisen laittomaksi sanoen, ettei aselepoa vielä oltu kuulutettu Lakedaimonissa, kun sotajoukko lähetettiin. Mutta Eeliläiset yhä vaan väittivät aselevon heillä jo alkaneen, koska se heillä ensiksi julistettiin, ja että Lakedaimonilaiset olivat ahdistaneet heitä, jotka, luottaen sopimukseen, elivät täydessä rauhassa aavistamatta minkäänlaisia vihollisuuksia. Lakedaimonilaiset vastasivat, ettei enää tarvinnut ilmottaa Lakedaimoniin, jos katsoivat itseään heidän loukkaamiksensa, vaikka eivät arvelleet olevansa syypäät, mutta etteivät vastedes tulisi ahdistamaan heitä. Eeliläiset kuitenkin pysyivät vaatimuksissaan, mutta myöntyivät luopumaan omasta vaatimuksestaan, että Lakedaimonilaiset heille luovuttaisivat Lepreonin, jos vain suorittaisivat jumalalle tulevan osan sakoista.
Kun eivät Lakedaimonilaiset tähän suostuneet, ehdottivat Eeliläiset, että Lakedaimonilaiset, kun eivät suostuneet luovuttamaan Lepreonia heille, jos halusivat saada käyttää pyhäkköä, astuisivat Olympialaisen Zeyksen alttarille ja kaikkien Helleenien edessä vannoisivat vastedes maksavansa sakot. Mutta kun Lakedaimonilaiset eivät suostuneet tähänkään, niin suljettiin he pyhäköstä, uhreista ja kilpailusta. He uhrasivat kotonaan, jota vastoin kaikki muut Helleenit paitsi Lepreonit ottivat osaa yleisiin uhreihin. Koska Eeliläiset kuitenkin pelkäsivät, että Lakedaimonilaiset väkivallalla ottaisivat osaa juhliin, niin he asettivat nuorison vartioimaan aseet kädessä. Argolaiset ja Mantinealaiset lähettivät kumpikin 1,000 miestä ja Ateenalaiset ratsuväkeä, jotka Harpineessä odottivat juhlan alkamista. Mutta juhlia viettävissä vallitsi kuitenkin kova pelko, että Lakedaimonilaiset käyttäisivät väkivaltaa, varsinkin koska juhlatuomarit kilpailussa olivat pieksättäneet Arkesilaoksen poikaa Likasta Lakedaimonista, sentähden että hän, kun hänen hevosensa olivat päässeet voitolle kilpailussa, mutta Boiootialaiset kuitenkin olivat julistetut voittajiksi, koska Lakedaimonilaiset olivat suljetut kilpailusta, oli astunut juhlakentälle ja seppelöinyt ajurinsa, sillä tahtoen osottaa voittavan vaunun olevan hänen. Tämän tähden oltiin vielä enemmän peloissaan ja arveltiin syntyvän levottomuuksia. Mutta Lakedaimonilaiset kuitenkin pysyivät rauhallisina, ja näin vietettiin nämät juhlat häiriöttä.
Korintoon tulivat Dionysos-juhlien jälkeen Argolaiset liittolaisineen pyytämään, että Korintolaiset yhtyisivät heihin. Myöskin Lakedaimonista sattui siellä olemaan läsnä lähettiläitä. Mutta pitkistä keskusteluista ei ollut mitään tulosta, sillä maanjäristys hajotti kaikki osanottajat kotiinsa. Tähän loppui tämä kesä.
Seuraavana talvena oli Trakinin Heerakleialaisilla ottelu Ainianein, Dolopain, Meeliläisten ja muutamien Tessalialaisten heimojen kanssa. Nämät naapurikansat olivat tälle kaupungille vihamielisiä, koska se oli linnotettu ainoastaan heidän uhaksensa, jonka tähden he heti sen perustamisesta saakka olivat sitä vastustaneet ja kaikin tavoin vahingottaneet. Tässä ottelussa voittivatkin he Heerakleialaiset ja viimeksimainituiden päällikkö, Knidoksen poika Ksenarees Lakedaimonista, kaatui siinä, kuten myöskin joukko Heerakleialaisia. Tähän loppui kahdestoista vuosi tätä sotaa.
Heti seuraavan kesän alussa valloittivat Boiootialaiset Heerakleian, koska se muka mainitun ottelun johdosta oli kovin suuressa häviössä, ja karkottivat sieltä Lakedaimonilaisen Hegeesippidaan kelvottomana arkontina. Mutta todellinen syy miksi he vallottivat tämän kaupungin oli pelko, että Ateenalaiset ottaisivat sen haltuunsa, kun Lakedaimonilaiset Peloponneesoksessa vallitsevien levottomuuksien takia eivät olisi kyenneet sitä estämään.
Samana kesänä tuli Kleiniaan poika Ateenalainen Alkibiadees Ateenalaisten päällikkönä Argolaisten ja heidän liittolaistensa avustamana vähäisellä joukolla Ateenalaisia raskasaseisia ja jousimiehiä Peloponneesokseen. Otettuansa seuraansa siellä joukon liittolaisia, kulki hän halki Peloponneesoksen, järjesti liittolaisten seikat ja taivutti Patralaisia rakentamaan muurin aina mereen saakka; itse aikoi hän rakentaa toisen muurin Akaialaiselle Rionille, mutta Korintolaiset, Sikyoonilaiset ja muut, joille tämä muuri olisi ollut haitaksi, estivät häntä väkisin tästä.
Tänä kesänä syttyi sota Epidaurolaisten ja Argolaisten välillä sen uhrin johdosta, jonka Epidaurolaisten olisi muka tullut suorittaa Pytialaiselle Apolloonille laitumien käyttämisestä, mutta jota he eivät olleet maksaneet. Sillä Argolaiset olivat tämän pyhäkön lähimmät vartijat. Huolimatta tästäkin syystä teki Alkibiadeen ja Argolaisten mieli vallottaa Epidaurosta, jos vaan kykenisivät, sekä Korintoksen kurissa pidon tähden, että siitä syystä, että Ateenalaisille Aiginasta oli lyhyempi matka tulla sinne avuksi kuin purjehtiessaan Skyllaionin ympäri. Argolaiset varustautuivat siis hyökkäykseen Epidaurosta vastaan periäksensä heiltä maksun uhreista.
Samoihin aikoihin tekivät myöskin Lakedaimonilaiset koko sotajoukollansa Arkidamoksen pojan kuningas Agiin johdolla sotaretken heidän rajallansa Lykaioniin päin sijaitsevata Leuktraa vastaan. Ei kenelläkään ollut tietoa, mihin kuljettiin, ei edes niillä kaupungeilla, joista sotamiehiä oli lähetetty. Vaan kun eivät rajan ylikävijäis-uhrit ennustaneet onnea, palasi sotajoukko takaisin, ja liittolaiset saivat käskyn olemaan valmiina lähtöön sotaretkelle seuraavan kuun loppuun kuluttua: sillä oli juuri Karneioskuu, jonka Doorilaiset pitävät pyhänä. Kun sotilaat olivat palanneet kotia, lähtivät Argolaiset liikkeelle neljäntenä päivänä ennen Karneioksen edellisen kuun loppua, hyökkäsivät Epidauroksen alueelle ja, kuljettuansa koko sen päivän, hävittivät tämän kuun kaikkina loppupäivinä näitä seutuja. Epidaurolaiset kyllä kutsuivat liittolaisiansa avuksi, mutta muutamat heistä käyttivät pyhää kuuta tekosyynä, toiset pysyivät toimettomina, saavuttuansa Epidauroksen rajoille.
Argolaisten ollessa Epidauroksessa, kokoontui Ateenalaisten kehotuksesta lähettiläitä liittokaupungeista Mantineaan. Heidän keskustelussansa lausui Korintolainen Eufamidas, etteivät heidän sanansa olleet yhtäpitäviä heidän tekojensa kanssa. He olivat kyllä, sanoi hän, kokoontuneet keskustelemaan rauhasta, mutta Epidaurolaiset ja Argolaiset seisoivat vastakkain aseet kädessä. Ensin tulisi saada nämät molemmat riitapuolueet sopimaan, ja sitten vasta ryhtyä keskusteluun rauhasta. Kun tämä ehdotus oli hyväksytty, lähetettiin sanansaattajia Argolaisten luokse, ja he saivatkin Argolaiset poistumaan Epidauroksen alueelta. Kun myöhemmin kokoonnuttiin keskustelemaan tästä asiasta, ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen, vaan Argolaiset hyökkäsivät uudestaan hävittämään Epidauroksen aluetta. Lakedaimonilaiset puolestaan tunkeutuivat aina Karyaihin saakka, mutta palasivat kotiin, kun ylikäymisuhrit eivät olleet suosiollisia. Argolaiset hävittivät kolmannen osan Epidauroksen aluetta, jonka tehtyään he palasivat kotia. Saatuansa tiedon, että Lakedaimonilaiset olivat lähteneet taisteluun, lähettivät Ateenalaiset heille avuksi 1,000 raskasaseista Alkibiadeen johdolla, mutta kun heitä ei enää tarvittu, poistuivat he. Tähän loppui tämä kesä.