Seuraavana talvena lähettivät Lakedaimonilaiset salaa Ateenalaisilta Ageesippidaan johdolla 300 suuruisen vartioväen meritse Epidaurokseen. Silloin tulivat Argolaiset Ateenalaisten puheille, syyttäen heitä siitä, että he olivat sallineet Lakedaimonilaisten purjehtia Epidaurokseen, vaikka sopimukseissa oli määrätty, etteivät yksityiset kaupungit saisi sallia vihollisien kulkea alueensa halki, ja sanoen pitävänsä itsensä vääryyttä kärsineinä, elleivät Ateenalaiset puolestaan lähettäisi Pylokseen Messeenialaisia ja Heilootteja Lakedaimonilaisia vastustamaan. Alkibiadeen neuvosta kirjotuttivat Ateenalaiset nyt Lakonilaisen pylvään alareunaan, että Lakedaimonilaiset olivat rikkoneet valansa, ja lähettivät ryöstöretkelle Pylokseen Kranioissa olevat Heilootit, mutta pysyivät muuten rauhassa. Huolimatta Argolaisten ja Epidaurolaisten sodasta, tänä talvena ei taisteltu mitään järjestettyä tappelua, vaan ainoastaan toimitettiin väijyksiä ja äkkihyökkäyksiä, joissa kumpaisellakin puolella kaatui vähälukuinen määrä. Jo kevättalvella tulivat Argolaiset tikapuilla varustettuina Epidaurokseen, valloittaaksensa tämän kaupungin väkirynnäköllä, koska se oli varustusväen puutteessa, mutta heidän täytyi poistua tyhjin toimin.
Tähän loppui talvi ja kolmastoista vuosi tätä sotaa.
Keskipaikoilla seuraavaa kesää tekivät Lakedaimonilaiset koko sotajoukollaan Heiloottineen sotaretken Argokseen, koska Epidaurolaiset heidän liittolaisensa olivat pulassa, ja koska muista Peloponneesoksen valtioista toiset olivat luopuneet heistä, toiset taas olivat kurjassa tilassa. He arvelivat asemansa yhä huonontuvan, elleivät he pian ryhtyisi toimiin, ja retken johtajaksi määräsivät he Arkidamoksen pojan Lakedaimonilaisten kuninkaan Agiin. Heihin liittyivät Tegealaiset ja heidän kaikki muut liittolaisensa Arkadiassa. Heidän liittolaisensa Peloponneesoksen muista osista ja sen ulkopuolelta kokoontuivat Fliuusiin: Boiootialaisia 5,000 raskasaseista ja yhtä monta keveästi varustettua, 500 ratsumiestä ja yhtä monta hamipposta; Korintolaisia 2,000 raskasaseista ja muista kaupungeista näiden suuruuden mukaan. Mutta Fliuusilaiset auttoivat koko sotavoimallaan, koska sotajoukko kokoontui heidän maahansa.
Saatuansa tiedon sekä Lakedaimonilaisten varustuksista että heidän aikomuksestansa myöhemmin yhtyä Fliuusiin kokoontuneisiin liittolaisiinsa, lähtivät Argolaisetkin liikkeelle. Heitä avustivat Mantinealaiset liittolaisineen ja Eeliläiset 3,000 raskasaseisella. He tapasivat Lakedaimonilaiset Metydrioonin läheisyydessä Arkadiassa ja kumpaisetkin valloittivat kukkulansa. Argolaiset valmistautuivat yksinolevia Lakedaimonilaisia vastaan. Mutta Agis lähti yöllä liikkeelle sotajoukkoinensa ja kulki salaa Fliuusiin muitten liittolaisten luokse. Kun Argolaiset huomasivat tämän, lähtivät he aamun koittaessa ensin Argokseen, mutta kääntyivät sitten Nemeaan vievälle tielle, jossa arvelivat Lakedaimonilaisten liittolaisineen astuvan alas tasangolle. Mutta Agis ei kulkenutkaan sitä tietä, kuten Argolaiset olivat luulleet, vaan lähti, ilmotettuansa tästä tuumastaan Lakedaimonilaisille, Arkadialaisille ja Epidaurolaisille, toista vaikeampaa tietä ja astui Argolaiselle tasangolle. Korintolaiset, Pelleeneeläiset ja Fliuusilaiset kulkivat taas toista suoraa tietä. Boiootialaisten, Megaralaisten ja Sikyoonilaisten käski Agis kulkea alas Nemean tietä, jossa Argolaiset olivat vihollisia odottamassa, jotta he, jos Argolaiset saapuisivat tasangolle ahdistamaan häntä, rientäisivät hänen avuksensa ja ratsumiehet ajaisivat näitä takaa. Tässä järjestyksessä astui hän alas tasangolle, hävittäen Samintoksen ja muita paikkakuntia.
Saatuansa tiedon tästä, riensivät Argolaiset heti päivän valjetessa Nemeasta, surmaten matkallaan vähäisen määrän Fliuusilaisista ja vastaansa tulevista Korintolaisista, mutta menettivät itse hiukan useampia. Kun Boiootialaiset, Megaralaiset ja Sikyoonilaiset, jotka määräyksen mukaan kulkivat Nemeaa kohti, eivät enää tavanneet Argolaisia, sillä he olivat astuneet alas tasangolle, valmistautuivat he taisteluun, nähdessään alueensa hävityksen alaisena. Lakedaimonilaiset asettuivat heitä vastaan, joten Argolaiset olivat kaikin puolin saarretut. Sillä Lakedaimonilaiset liittolaisineen sulkivat heidät kaupungista, ylängöllä seisoivat Korintolaiset ja Fliuusit ja Pelleeneeläiset, Nemean puolella taasen Boiootialaiset, Sikyoonilaiset ja Megaralaiset. Heiltä puuttui ratsuväkeä, sillä liittolaisista olivat Ateenalaiset yksin olleet tulematta. Argolaiset ja heidän liittolaistensa enemmistö ei kuitenkaan pitänyt asemaansa vaarallisena, vaan arvelivat tappelun olevan heille etuisan, koska he muka voisivat saartaa Lakedaimonilaiset omassa maassaan ja vieläpä lähellä omaa kaupunkiaan. Mutta kun joukot jo olivat yhteen törmäämäisillään, lähti kaksi Argolaista miestä, Trasyllos, yksi viidestä päälliköstä, ja Alkifroon, Lakedaimonilaisten kesti-ystävä, Agiksen luokse. He kehottivat häntä luopumaan taistelusta, koska muka Argolaiset olivat taipuisat kohtuullisiin sovintoihin, jos Lakedaimonilaisilla oli syytä oikeutettuihin valituksiin heitä kohtaan, ja ilmottivat, että he vastaisuudessa solmisivat sopimukset ja tekisivät rauhan Lakedaimonilaisten kanssa.
Nämät miehet antoivat mainitut lupaukset omin lupinsa eivätkä kansan käskystä. Agis hyväksyi heidän ehdotuksensa ominpäisesti, ja neuvoteltuansa ainoastaan yhden myötäseuraavan ylimmän virkamiehen kanssa myönsi hän heille neljän kuukauden aselevon, jonka kuluessa heidän tuli suorittaa, mitä olivat luvanneet. Hän vei heti sotajoukkonsa pois, puhumatta tästä sanaakaan muille päälliköille. Lakedaimonilaiset ja liittolaiset seurasivat Agista lainmukaisesti, koska hän oli ylipäällikkö, mutta moittivat häntä suuresti keskenänsä siitä, että Agis marssi pois tyhjin toimin saamatta aikaan mitään, joka olisi ansainnut tämmöistä sotavalmistusta, vaikka tilaisuus heille oli niin suotuisa, koska Argolaiset kaikin puolin olivat ratsuväen ja jalkaväen saartamina. Sillä tämä oli komein Helleeniläissotajoukko, mikä tähän saakka oli kokoontunut. Tämä tuli paraiten ilmi, kun sotajoukot olivat koossa Nemeassa, jolloin koko Lakedaimonilaisten sotajoukko oli saapuvilla, kuten myöskin Arkadialaiset, Boiootialaiset, Korintolaiset, Sikyoonilaiset, Pelleeneeläiset, Fliuusit ja Megaralaiset, paraimmat sotilaat kustakin kaupungista, jotka eivät näyttäneet kykenevän pitämään puoliaan ainoastaan Argolaista liittolaiskuntaa vastaan, vaan myöskin jos siihen muitakin olisi yhtynyt. Kovasti moittien Agista vetäytyi siis sotajoukko pois, ja erosi kukin kotiinsa. Argolaiset puolestaan moittivat vielä kovemmin niitä miehiä, jotka kansan suostumuksetta olivat toimittaneet sopimukset, arvellen etteivät he milloinkaan enää saisi niin suostuisaa tilaisuutta Lakedaimonilaisten kukistamiseen. Sillä nyt he olisivat taistelleet lähellä omaa kaupunkiaan erinomattain lukuisten ja urhoollisten liittomiesten avustamina. Paluumatkallaan alkoivat he kivittää Trasyllosta Karadroniin tultuansa, jossa heillä oli tapana tuomita sotatapauksista, ennenkuin astuttiin kaupunkiin. Trasyllos kuitenkin pelasti henkensä pakenemalla alttarille, mutta hänen omaisuutensa julistettiin valtion omaksi.
Kun sitten 1,000 Ateenalaista raskasaseista ja 300 ratsumiestä Lakeen ja Nikostratoksen johdolla tuli Argolaisille avuksi, niin nämät kehottivat heitä lähtemään, koskeivät halunneet rikkoa Lakedaimonilaisten kanssa tehtyjä sopimuksia, eivätkä päästäneet Ateenalaisia esittämään ehdotuksiaan kansankokouksissa, johon he kuitenkin vihdoin Mantinealaisten ja Eeliläisten kehottamina suostuivat, sillä nämät eivät vielä olleet lähteneet kaupungista. Ateenalaisten puolesta esiintyi silloin lähettiläänä Alkibiadees, joka Argolaisille ja heidän liittolaisilleen lausui, etteivät ilman muitten liittolaisten suostumusta tehdyt sovinnot olleet oikeudenmukaisia, ja että nyt oli ryhdyttävä sotaan, koska Ateenalaiset juuri sopivassa tilaisuudessa olivat saapuneet. Hyväksyen nämät puheet, lähtivät kaikki liittolaiset paitsi Argolaiset viipymättä Arkadian Orkomenosta vastaan. Argolaiset kyllä hyväksyivät ehdotuksen, mutta eivät kuitenkaan lähteneet heti mukaan, vaikka hekin myöhemmin yhtyivät retkeen. Liittoutuneet asettuivat piirittämään Orkomenosta ja tekivät rynnistyksiä, koska he halusivat valloittaa kaupungin varsinkin sentähden, että Lakedaimonilaiset siellä säilyttivät Arkadialaiset panttivangit. Koska Orkomenoksen muurit olivat heikkoja ja piirittäjien sotajoukko suuri, myöntyivät sen asukkaat, kun he olivat ilman avustajia, jotteivät joutuisi perikatoon, liittymään piirittäjiin ja antamaan omasta puolestaan panttivankeja Mantinealaisille sekä ne panttivangit, jotka Lakedaimonilaiset säilyttivät Orkomenoksessa.
Kun liittolaiset olivat valloittaneet Orkomenoksen, neuvottelivat he, mihin muuhun kaupunkiin hyökkäys olisi suunnattava. Eeliläiset kehottivat ahdistamaan Lepreonia, mutta Mantinealaiset Tegeaa. Kun Ateenalaiset ja Argolaiset kannattivat Mantinealaisia, palasivat Eeliläiset suutuksissaan kotia, koskei päätetty ahdistaa Lepreonia. Mutta muut liittoutuneet valmistautuivat Mantineassa hyökkäämään Tegeaa vastaan, jossa muutamat kaupunkilaisistakin avustivat heitä.
Kun Lakedaimonilaiset olivat palanneet Argoksesta, tehtyänsä neljänkuukautisen aselevon, syyttivät he Agista ankarasti, ettei hän ollut valloittanut Argosta, vaikka heistä ei milloinkaan ennen siihen ollut ollut niin sopivaa tilaisuutta. Sillä ei helposti saataisi kokoon niin lukuisaa ja sen arvoista liittolaisjoukkoa. Kun sittemmin kuultiin Orkomenoksen valloittamisesta, niin suuttui kansa yhä kiihkeämmäksi ja päätti vihoissaan vasten tapaansa suoraa päätä revittää Agiin talon ja tuomitsi hänet 100 tuhannen drakman sakkoon. Vaan kun Agis pyysi, ettei näitä rangaistuksia pantaisi toimeen, ja kun hän lupasi jollakin urotyöllä sodassa vastedes sovittaa virheensä ja että he silloin voisivat menetellä häntä kohtaan, miten haluaisivat, jos ei hän niin käyttäytyisi, luopuivat Lakedaimonilaiset sakkojen vaatimuksista ja talon repimisestä, mutta säätivät uuden lain, jota ei ennen ollut olemassa ja jossa hänelle määrättiin kymmenen Spartiatia neuvonantajiksi, joitten suostumuksetta hän ei saanut viedä sotajoukkoa kaupungista.
Tällä välin lähettivät heille Tegealaiset ystävänsä sanan, että Tegea luopuisi ja yhtyisi Argolaisiin, elleivät he kiiruusti rientäisi apuun, ja että se miltei jo ollut luopunut. Silloin riensi apuun koko Lakedaimonilainen sotajoukko yhdessä Heilootain kanssa pikemmin, kuin milloinkaan ennen. He kulkivat Mainahan maassa sijaitsevaan Oresteioniin ja käskivät Arkadialaisten liittolaisineen viipymättä seurata heitä Tegeaan. Koko sotajoukko kulki aina Oresteioniin asti, mutta sieltä lähettivät Lakedaimonilaiset sotavanhukset ja vastapestatut, kuudennen osan sotajoukostaan, suojaamaan kotikaupunkia, mutta muu sotajoukko kulki Tegeaan. Vähää myöhemmin saapuivat myöskin Arkadialaiset liittolaiset. Niinikään lähetettiin Korintokseen, Boiootialaisille, Fookilaisille ja Lokrilaisille käsky kiiruumman kautta saapumaan avuksi Mantineaan. Heille tuli käsky arvaamatta, eikä heidän yksityisinä ollut mahdollista, odottamatta toisiaan, kulkea vihollisten maan halki, joka oli heidän ja toisen sotajoukon välissä, mutta he koettivat kuitenkin rientää. Lakedaimonilaiset hyökkäsivät sentähden Arkadiasta saapuneiden liittolaistensa kanssa Mantinean alueelle, leiriytyivät Heerakleen pyhäkön läheisyyteen ja hävittivät ympäristöä.