"Ja sinä, prytanis, jos pidät velvollisuutenasi huolehtia kaupungista, jos tahdot olla kunnon kansalainen, äänestytä tästä asiasta vielä kerta ja aseta se uudestaan Ateenalaisten mietittäväksi. Älä pelkää, että äänestämisen uudistaessasi toimit vastoin lakia näin lukuisten todistajien läsnäollessa, vaan että esiinnyt epäviisaasti äänestävän kaupungin lääkärinä, tietäen sen hallitsevan kunnollisesti, joka enin hyödyttää isänmaata, eikä tahallaan sitä millään lailla vahingoita."
Näin puhui Niikias, mutta useimmat läsnäolevista Ateenalaisista kannattivat sotaa ja pysyivät entisessä päätöksessään, muutamat harvat vaan sitä vastustivat. Innokkaimmin kehoitti sotaan Kleiniaan poika Alkibiadees, sekä haluten vastustaa Niikiasta, koska muutenkin hänen kanssansa oli eri mieltä valtiollisissa asioissa, että senkin tähden, että Niikias nyt oli häntä moittinut. Enin hän kuitenkin pyrki päälliköksi syystä, että hän toivoi Sikelian ja Karkeedoonin hänen kauttansa tulevan vallotetuiksi, jonka johdosta hänen yksityinen omaisuutensa lisääntyisi ja hänen arvonsa kohoaisi. Sillä kansalaiset pitivät häntä kyllä suuressa kunniassa, mutta hän käytti enemmän varoja hevosiinsa ja muihin menoihin, kuin hänen omaisuutensa olisi sallinut, josta myöhemmin osaksi johtui Ateenalaisten kaupungin häviö. Sillä koska useimmat pelkäsivät hänen suunnatonta ylellisyyttään oman ruumiinsa ja elämäntapojensa suhteen, kuten myöskin hänen rajattomat tuumansa, missä hän vaan toimi, asettuivat kansalaisensa häntä vastaan, koska arvelivat hänen pyrkivän yksinvaltiaaksi. Ja vaikka hän nyt oli yleishyödyllisesti valmistanut sotaseikat, olivat he kuitenkin yksityisesti suutuksissaan hänen elämäntapojensa takia, ja uskomalla sodan johdon muille saattoivat he ennen pitkää kaupungin perikatoon. Hän astui nyt esiin ja kehotti Ateenalaisia täänkaltaisilla sanoilla:
"Minun tulee enemmän kuin kenenkään muun päästä päälliköksi, (sillä tästähän minun on alotettava, koska Niikias tästä minua moittii), ja pidänkin itseäni sen kunnian ansainneena. Sillä juuri se, mistä minua soimataan, tuottaa esi-isilleni ja minulle kunniaa sekä isänmaalle hyötyä. Minun komea esiintymiseni Olympiassa on saanut Helleenit, jotka jo arvelivat kaupunkimme kukistetuksi, arvostelemaan meidän kaupunkimme voimaa suuremmaksi, kuin se tosiasiassa onkaan, siitä syystä että olen asettanut kilpailuun seitsemän vaunua, jota ei kukaan yksityinen ennen ole tehnyt, joista sain toisen ja neljännen palkinnon, ja järjestänyt muutkin toimet voitonmukaisesti. Tavallisesti katsotaan tämmöiset seikat kunniaksi, mutta ne antavat myöskin aavistusta voimasta. Minun loistava esiintymiseni kaupungissamme näyttelykuntien suhteen ja muutenkin on luonnollisesti kansalaisissani herättänyt kateutta, mutta muukalaisten mielestä se osoittaa voimaa. Eikä suinkaan ole mikään hyödytön mielettömyys, jos joku omilla kustannuksillaan yhtä hyvin hyödyttää itseään, kuin myöskin kaupunkia, eikä ole väärin, että hän mielessään asettaa itsensä korkeammalle tavallisia henkilöitä, koska ei pahantekijäkään löydä ketään osanottajaa onnettomuudessaan. Kuten onnettomuuteen joutunutta ei tervehditä, olkoon myöskin sallittu onnen suosikille ylvistellä, jos hän ei joka tilassa tahdo asettua toisten rinnalle."
"Minä kyllä tiedän, että se, joka jossakin suhteessa on muita etevämpi, on aikalaisillensa ja varsinkin vertaisillensa vastenmielinen, mutta että moni hänen kuoltuansa koettaa päästä hänen kanssansa sukulaisuuteen, vaikkei niin olekaan, ja että hänen isänmaansa kerskailee hänestä kansalaisenaan, hyväntekijänään, eikä suinkaan muukalaisena ja pahantekijänä."
"Tähän minä pyrin ja tätä varten, tuhlaten omaisuuttani, olen minä joutunut soimauksen alaiseksi, mutta tarkastakaa, olenko minä huonommin, kuin muutkaan, hoitanut valtion asioita. Sillä ilman suurta vaaraa ja kustannusta olen minä saanut Peloponneesoksen mahtavimmat vallat yhtymään teihin ja olen pakottanut Lakedaimonilaiset yhtenä ainoana päivänä Mantinean läheisyydessä taistelemaan koko vallastaan. Ja vaikkakin he tässä ottelussa pääsivät voitolle, eivät he siitä kuitenkaan ole vieläkään täydellisesti tointuneet."
"Ja tämän kaiken on tuo minun nuoruuteni muka luonnoton ja mieletön menettelyni sopivilla puheilla saanut aikaan Peloponneesolaisten vallan suhteen ja väsymättömällä innolla hankkinut itselleen luottamusta. Älkää nytkään peljätkö sitä, vaan minun vielä ollessani voimieni täydessä kukoistuksessa, ja kun Niikiaskin näkyy olevan onnen lemmikki, käyttäkää meidän molempien palvelustamme hyväksenne. Älkää luopuko Sikeliaan purjehtimisesta syystä, että tämä muka tapahtuisi väkevää valtaa vastaan. Sillä noissa väkirikkaissa kaupungeissa asuu kaikenlaista sekalaiskansaista joukkoa, joka ei liioin välitä vallankumouksesta eikä väestön muutoksesta. Senpä tähden ei kukaan varustaudu aseilla ikäänkuin isänmaansa puolustukseksi, eikä siellä pidetä huolta tavanmukaisista laitoksista, vaan jokainen riistää itselleen joko sanoilla tahi väkivallalla yleisistä varoista mitä vain pitää hyödyllisenä, jos hänen hätätilassa täytyisi karata muuanne. Ei ole luultavaa, että tuommoinen joukkio noudattaisi yhden miehen tuumaa, eikä liioin että se yhteisesti ryhtyisi toimeen. Pian he yksitellen taipuisivat, kun heille mieliksi puhuttaisiin, varsinkin jos heidän keskenänsä vallitsee eripuraisuus, kuten meidän tiedoksi on tullut. Ei heillä ole niin paljo raskasaseisia, kuin he kehuvat olevan, eikä liioin muilla Helleeneilläkään, kuten he kerskaavaisesti luettelivat, vaan vaivoin oli valheellisella Hellaalla niitä korkeintaan tähän sotaan riittävä luku."
"Tämmöiset ovat, mikäli minä olen kuullut kerrottavan, sikäläiset olot ja tulevat olemaan meille vieläkin suotuisammat. Sillä me tulemme siellä kohtaamaan suuren joukon barbareja, jotka vihasta Syrakuusalaisia vastaan tulevat sotimaan meidän puolellamme heitä vastaan. Eivätkä täkäläiset olot meitä estä, jos oikein mietitte. Ovathan meidän esi-isämme, vaikkakin heillä oli samat viholliset, joita meidän sanotaan jättävän tänne, jos me purjehdimme, ja vielä lisäksi Meedialainen torjuttavana, kuitenkin perustaneet tämän vallan ja sen he ovat saaneet aikaan yksinomaan mahtavalla laivastollaan. Ja nyt: eivät Peloponneesolaiset milloinkaan ole olleet niin toivottomassa asemassa meidän suhteen, ja jospa he rohkenisivatkin hyökätä meidän maahamme, niin he voisivat sen tehdä yhtä hyvin, jos emme purjehtisikaan, mutta laivastolla he eivät kuitenkaan meitä vahingoita, sillä meillä olisi täällä aina puolustukseksi riittävästi suuri laivasto."
"Minkä todennäköisen syyn me siis voisimme tuoda esiin viivyttelemiseemme tai millä perusteella olla auttamatta sikäläisiä liittolaisiamme? Valamme mukaan olemme velvolliset puolustamaan heitä huolimatta siitä, etteivät he voi meitä auttaa. Sillä emmehän me ole heitä ottaneet liittoomme, jotta he meitä täällä auttaisivat, vaan jotta he rasittamalla sikäläisiä vihollisiamme estäisivät näitä hyökkäämästä meidän kimppuumme. Tällä tavalla olemme sekä me että muut hankkineet itsellemme vallan, mielellämme avustamalla avuksensa pyytäviä, olkootpa barbareja tai Helleenejä. Sillä jos kaikki istuisivat ristissä käsin, heimolaiseen katsoen, jota tulisi auttaa, niin vähän sillä enentäisivät valtaansa, vaan päinvastoin panisivat olevan valtansa vaaralle alttiiksi. Mahtavaa ei ainoastaan tule torjua päältään sen hyökätessä, vaan myöskin estää hyökkäämästä. Eikä meidän vallassa ole määrätä, kuinka kauas me haluamme ulottaa valtaamme, vaan meidän on pakko, asemassa missä nyt olemme, pitää toisia tarkasti silmällä ja toisia ankarassa kurissa, koska on vaara, että muutoin joudumme muitten vallan alaisiksi, ellemme me muita vallitse. Te ette voi katsoa rauhaa samalta kannalta kuin muut, jos ette myöskään muuta elämäntapojanne heidän kaltaisiksensa."
"Varmoina siis, että tulemme laajentamaan valtamme lähtemällä retkelle, purjehtikaamme huoleti pois, jotta siten masentaisimme Peloponneesolaisten ylvästyksen, kun me siihen määrin näymme halveksivan vallitsevan rauhan, että Sikeliaankin purjehdimme. Ja jos kaikki käy onnellisesti, niin panemme joko koko Hellaan valtamme alle, tahi ainakin vahingoitamme Syrakuusalaisia, josta sekä meille että liittolaisillemme on suuri hyöty. Varman tukeen sekä viipymiseen siellä, jos asiat käyvät hyvin, että lähtemään sieltä, tarjoavat meille laivamme, sillä merellä me kyllä voitamme kaikki Sikeliootat yhteisesti."
"Älköön Niikiaan kehotus toimettomuuteen eikä liioin hänen sanoissansa ilmestyvä yllytys erimielisyyteen nuorten ja vanhempien välillä muuttako mieltänne, vaan koettakaamme totuttuun tapaan, kuten esi-isämme nuorten ja vanhempien yhteisen päätöksen mukaan ovat kohottaneet kaupunkimme nykyiseen asemaan, mekin puolestamme nyt edistää sitä, arvellen, etteivät nuoret ja vanhat ilman toistensa apua voi mitään saada aikaan, vaan että voiman muodostavat yhteisesti heikot, keskinkertaiset ja terävämieliset. Jos kaupunki yhä vaan on rauhassa, niin se kuluu itsensä kautta kuten kaikki muutkin esineet, ja mielten jäntevyys tylsistyy, jota vastoin se taistellessaan lakkaamatta saa uutta voimaa ja tottuu puolustautumaan ennemmin teoilla kuin sanoilla. Sanalla sanoen: minä arvelen, että toimeliaisuuteen tottunut kaupunki, jos se kääntyy toimettomuuteen, pian käy perikatoaan kohti, ja että varmimmat ovat ne ihmiset, jotka vähimmin poikkeavat perityistä tavoista ja säännöistä, jos nämät eivät olisikaan parahimpia."