— Minä jo merkitsin tänne kartalle kolme jyvää. Kaskimaille pantiin verrattain korkea jyvitys ja samassa suhteessa on tietysti muukin maa jyvitettävä, selittää Snööri.
— Eiköhän vähä puolenneta… mutta kas kun en ole muistanut… mulla olis täällä vähä…
Risto Pekkarinen kaivaa taskustaan esiin puolen litran pullon.
— Saataisiin se muuttaa kahdeksi jyväksi tälle kankaalle… on se kolme vähä liian paljo. Mutta olkaapas hyvä…
— Minä en maista virantoimituksessa, sanoo Stefan Snööri.
— Eihän tuo nyt pieni pahaa tekisi… Entä toinen herra?
— Meihin sopii, vastaa Pietari Sirolin ja maistaa.
— Muuttaako se mittari sen kolmen kahdeksi?
— Ei sitä sovi muuttaa.
Risto Pekkarinen tuumaili itsekseen, että kumma mies se on tuo mittari, kun ei anna yhtään perään; eikä sille kelvannut edes ryyppy… vaan saattaapa sitä Turpeiselle siitä huolimatta kehasta, että alensipas jyvitystä, kun hän oikein osasi valehdella. Mistäpä Turpeinen sen tietää… vaan antaa vielä paremmat harjakkaat.