Varamaamittari Stefan Snööri ja hänen apulaisensa Pietari Sirolin eivät virka mitään. Nauravat vaan partaansa ja alkavat hämmentää höyryäviä vesilasejaan ja ajattelevat itsekseen, että mitenkähän iso lovi siihen mahtaa tulla tuohon nassakkaan ennenkuin aamulla kukko kahdesti laulaa…

LAPSISAUNAT

Talonemäntä Maija Stina Mujunen oli kylällä käydessään saanut kuulla, että vallesmannilan rouva oli pyhän seudussa saanut "pieniä". Ja tyttö siitä kuului tulleen.

Hän ilmotti heti asian miehelleen talolliselle Aaprami Mujuselle ja sanoi, että sinne olisi mentävä lapsisaunoihin vallesmannihan, ne kun aina ovat heitä kohtaan olleet niin herttaisia ihmisiä ja käyneet heillä monta kertaa kestissäkin ja kun häntäkään ei koskaan oltu jätetty kahvikupitta vallesmannilassa.

— On se vähä kumma, että rouva repesi vielä vanhoillaan, ihmetteli Maija Stina. — Hyvä mieli niillä nyt on kummallakin, herralla ja rouvalla, kun saivat lapsen ihan omasta taasta eivätkä tarvitse etsiä ottolapsia.

Aaprami Mujunen jätti lapsisaunoihin menon emäntänsä ratkaistavaksi ja sanoi, ettei miesväki niitä akkain asioita ymmärrä.

Maija Stina Mujunen julisti heti päätöksensä, joka kuuli niin, että lauvantai-aamuna on lapsisaunoihin mentävä.

Hän panetutti hevosen valjaisiin ja ajoi itse muutaman kilometrin päässä olevaan kauppamieheen ostoksille. Vehnä- ja lestyjauhoja, riisryynejä, hiivaa, sokeria ja rusinoita toi hän sieltä tullessaan useamman kantamuksellisen.

Se oli torstaipäivä ja Maija Stina arveli, että tässä tulee kiire eteen.

Vaikka eihän tuo nyt sentään tullut niin turkasen kiire. Ehtihän siinä sivussa pistäytyä läävässäkin katsomassa, etteivät piikaletukat anna lehmien liiaksi suoltaa heiniä alleen ja ettei lampokarsinaan työnnetä muuta kuin jussinpartaa. Ja tärkeintä oli, ettei sen aikaisin poikineen lehmän vasikalle saataisi salaakaan antaa selvää maitoa, sillä se oppisi siitä herkuttelemaan. Se oli punasen- ja valkeankirjava juonoselkä lehmisvasikka ja sen isä oli ollut sarveton, niin että siitäkin voisi vielä kasvaa muodinmukainen mulipää, jolla saisi näyttelyissä hyvät palkinnot.. Ja kurnaali kyllä kelpasi sen ruuaksi.