Vehnätaikinaan oli Maija Stina tiputellut rusinoita.

— Niin ne ruukkaavat herrasväessäkin. Ja kun olisi mulla vielä sahramia ja kaartimummoja, niin tulisi keltasempaa vehnänen ja maukkaampaa…

Piirakoita paistettiin iso vakallinen. Niistä oli toiset leivottu vehnä-, toiset lestykuoreen.

Vehnäs-eltit asetettiin kaupungista tuotuun uuteen pärekoriin ja lestyleivät toiseen.

— Hyvilleen se tulee vallesmannien rouva. Kenties pyytää vielä pienelleen kummiksi.

Siinä tuli pian tulinen kiire. Emäntä nouti aitasta mustat vaatteensa ja silkkisen kirkkohuivinsa ja suki kiiruusti päälleen kamarissaan. Pani kaksi alushametta, että näyttäisi vähä pönäkämmältä herrasväen edessä.

— Muista panna, Aaprami, kello aisaan, kävi Maija Stina huutamassa miehelleen tuvan ovelta.

Ulkona oli leuto tammikuun sää. Pari päivää aikaisemmin oli suvennut ja sitte perjantaita vasten yöllä vähä kylmänyt, niin että kelistä oli tullut mitä parhain.

Markkinasta ostettu karhunnahka retkotti reen perässä ja siinä sitä vasten istuivat mukavasti nojallaan Maija Stina ja Aaprami, edellinen vasemmalla, jälkimäinen oikealla puolella. Aisakello helähteli niin somasti ja herraskaisesti oikeanpuoleisessa aisassa ja rekiveto-ori hirnahteli väliin ja terhenti innostua vallatoimaan.

Vallesmanniin oli matkaa lähes peninkulma ja sinne sai sillä varsalla ajaa hyvän tunnin.