— Ahaa! arveli Jussi. — Nyt se mahtaa laskea.
Hän hyppäsi kiiruusti yli aidan pihamaalle ja vilkasi vielä tuvan ikkunaan, mutta siellä ei näkynyt nytkään ketään. Samaa tietä kiersi hän aitan ovelle.
Vanha ruostunut lukko narahti aikalailla, niin että Jussi hätkähti, ja samalla aukeni ovi hiljaa sisäänpäin. Jussi pyörähti sinne sisälle ja jäi seisomaan pilkkopimeään, sillä ovi oli taas sulkeutunut ja lukko narahtanut jälleen kiinni.
Hän raapasi tulitikulla tulen ja näki Miinan jo kiepsahtaneen vuoteeseensa peitteen alle.
— Vai jo sinä kerkisit! sanoi Jussi ja meni siihen vuoteen laidalle istumaan.
— Mikäs Jussille nyt pisti päähän, kun tuli tytöille?
— Miks'en minä niin hyvin kuin muutkin… koulunkäynyt…
Jussi ymmärsi nyt, että hänen pitäisi ryhtyä jotain juttelemaan, mutta ei tiennyt mistä alottaisi. Mietti kotvasen ja aikoi juuri sanoa jotain Miinalle, kun kuuli liikettä ja supatusta seinän takaa.
Jo paukahti pari kertaa seinässä ja sitte alkoi tulvia runoja tulvimistaan.
Ei tiennyt aluksi Jussi mitä ajatella. Kaikki tuo tuntui hänestä niin kummalliselta. Mahtoikohan Miinalla olla muitakin sulhasia? … Kyllä kai. Ja se on tietysti laskenut ne usein sisään niinkuin hänetkin nyt ja ne ovat kaiketi olleet yösimöissä ja ehkäpä vielä saman täkin alla maanneet.