He nukkuivat siihen pian molemmat.
Jussi heräsi ensin ja muisti heti, missä hän oli. Aitassa oli tosin vielä pimeä, mutta ovenraosta kiilui päivä. Ja Jussi arveli, että hän ehkä oli nukkunut liian kauvan ja että ne voisivat olla jo valveilla tuvassa.
Hän herätti heti Miinan ja sanoi, että nyt taisi tulla tupenrapina ja että hänen täytyisi paikalla lähteä kotiin.
Miina nousi ylös avaamaan.
— Hyvästi nyt! sanoi Jussi ja tökkäsi kättä Miinalle. — Ei tässä tullut mitään jutelluksikaan… vaan jutellaanpahan toisen kerran, kun saanen tulla…
— Tule vaan!… Mutta mikä tällä ovella on?
Miina väänsi ja kiskoi, mutta ei saanut ovea auki.
— Koetappas sinä, Jussi.
Jussi koetti, vaan ei saanut auki hänkään.
— Nyt minä tiedän! sanoi Miina pelokkaasti. — Ne renginruojat ovat sitoneet tuohon ovenkappiin nuoran ja kiinnittäneet sen toisen pään johonkin, ehkäpä tuonne vinnille menevien rappujen patsaaseen.