— Vaan mihin minä sitte menen? kysyi hän.
— Nouse tuohon nurkkaan tuolille. Minä nostan sitte siihen naulaan tuon isännän pitkän turkin sinun eteesi, niin etteivät näe jalkojasikaan.
Jussi teki työtä käskettyä. Turkki peitti hänet Miinan arvelun mukaan niin hyvin, ettei kukaan saattaisi mitään epäillä.
— Koeta sinä, Miina, olla hyvin huolettoman näköinen.
— Minä koetan.
Oven ulkopuolella syntyi pian silmitön naurunhohotus ja kikatus. Jussi ja Miina tunsivat, että siellä oli emäntä ja isäntä ja koko talonväki.
— Miks'ei Miina ole noussut kahvinkeittoon? huutaa emäntä nauraen ja koputtaa ovea.
— Vai olivatko vieraat esteenä? säestää isäntä.
— Katsotaan nyt kuitenkin, minkälainen elävä sillä siellä on, huutaa joku rengeistä.
— Avaappas nyt ovi! Salpa on jo poissa.