Miina oli sill'aikaa pukenut päälleen ja menee nyt arkana avaamaan ovea.
— Ka eihän täällä näy ketään muuta, kuulee Jussi isännän sanovan.
Hän kuulee kuitenkin, että joku on astunut aittaan. Ulkona tuntui Miina jotain emännälleen selittelevän.
Jussia pelottaa ja sydän tuntuu lyövän hirveän rajusti. Jos ne nyt löytäisivät hänet, niin… Saakuri, että sai tulluksikin tähän turkin taakse…
Mutta askeleet aitan lattialla yhä lähenevät… siinä on jo joku tuossa ihan edessä.
— S—tana! pääsee Jussilta samassa kun turkki äkkiä putoaa hänen edestään lattialle.
— Ahaa!… Parraton pakanahan täällä sittekin on! huudahtaa Jussin edessä oleva isäntä. — Ja vieläpä naapurin Jussi. No elä ole milläsikään… sattuuhan tämä tällainen tapaturma nuorille miehille. Vaan kuka kujeilija teidät osasi sulkea tänne aittaan?
— Nehän ne meidän rengit, sai Jussi sanotuksi ja työntäysi ulos ovesta.
Hän oli katsellut vaan kattoon ja harhaillut silmillään seinille eikä ollut ulos tultuaan näkevinäänkään renkejä, jotka siinä aivan oven suussa hänelle irvistelivät. Miinaa ei enää näkynyt. Se oli varmaankin mennyt emännän kanssa tupaan.
Jussi astua harppaili suoraapäätä portille.