— Se on tuhmaa sentähden, että se alentaa tytön arvoa, — sanoi hän painolla ja katsoi kirkkailla silmillään vakavasti Almaan.
— Sepä on kaunista, seisoo piilossa ja kuuntelee muiden salaisuuksia, — tiuskasi Jenny Stenman. — Neiti Rappe ei varmaankaan ole itse mikään pyhimys, kun kaikki otetaan lukuun.
— En suinkaan, — vastasi Hanna tyyneesti, mutta minä ylönkatson keikastelijoita.
— Kas, onhan sinulla luistimet mukana, — huudahti Aina Berg, joka tahtoi kääntää keskustelua muihin aineihin. — En tietänyt että osaat luistella.
— En osaakaan, — vastasi Hanna, — mutta aion harjoittaa.
— Harjoittaa! Täälläkö? — Ja tytöt näyttivät miltei säikähtyneiltä.
— Kuinka niin? Onko se kielletty?
— Ei, ei, mutta luulin vaan, ettet tahdo joutua pilkan esineeksi.
Täällä on niin paljon joukkoa.
— Mitäpä siitä? Ovat kai ne kaikki alussa olleet samanlaisia kuin minäkin, — nauroi Hanna ja pani luistimet jalkaan.
Tytöt ihmettelivät itsekseen, ettei Hannaa hävettänyt näyttää taitamattomuuttaan. Jenny Stenman käänsi ylenkatseellisesti hänelle selkänsä. — Hänellä ei ole enemmän älyä kuin meidän lehmällä, — virkkoi hän.