— Muistatteko kuinka ankara hän oli olevinaan viime vuonna, kun ei herra Hallgren edes kelvannut luistimia hänelle panemaan? No, ei luulisi!
— Saa nähdä, eikö häntä eroteta edes ajaksi, — arveli viides. — Minä tuskin ilkeän sanoa, että me olemme samalla luokalla.
— Mitä maailman asioita tässä keskustellaan? — kysyi Bertha, joka samassa kulki ohitse ja pisti päänsä keskelle tyttöparvea.
— Hiljaa! — varoitti yksi joukosta salaperäisesti. — Me puhumme
Hanna Rapen urotyöstä, kun meni ravintolaan ja joi siellä punssia.
— Mitä, mitä, mi-tä moskaa te nyt taas olette toisillenne uskotelleet? — huudahti Bertha, joka ei ollut sen koommin ajatellut koko juttua. — Hannako punssia joisi! No, yhtä pian minä mustetta ammennan itseeni. Kyllä ymmärrän. Juttua on näppärästi sievistelty. Antakaa minun kertoa, miten se oikeastaan oli, koska itse olin mukana.
— Olitko mukana? — Tytöt vetäytyivät hiukan taaksepäin.
— Niinpä niin, "ursäkta", minä seisoin kadulla. — Ja Bertha kertoi koko tapauksen.
— Oletko ihan varma siitä, että hän paikalla tuli ulos jälleen? — keskeytti eräs tyttö. — Onhan se voinut olla joku muu.
Bertha näytti epävarmalta. — Minusta hän näytti ihan Hannalta, — vastasi hän vitkaan.
— Niin, näyttää ja tietää ei ole sama asia…