Hanna vaikeni. Hän ei tahtonut mielellään moraalia saarnata, mutta tyttöjen silmät pyysivät innokkaasti enempää.
— Ja sitten tytöt, — jatkoi hän painolla, — muistakaamme, että olemme ensi sijassa ihmisiä ja sitten vasta naisia; vaikka niin mielellään tahdotaan meille uskotella päinvastoin. Ymmärrättekö minua? Minä vihaan käsitteitä: miehiset ja naiselliset ominaisuudet. Jokaisen ihmisen oikeus on olla totuutta harrastava, jalomielinen, hyvä ja alttiiksi antava, huolimatta siitä onko hän mies vai nainen. Ja meidän asemamme tässä maailmassa riippuu niistä lahjoista, jotka Jumala on meille antanut eikä aikakausien vaihtelevista mielipiteistä. Miksi tyttö kelpaa, siksi hänen pitää päästä yhtä hyvin kuin pojankin.
— Niin juuri, — huudahti Bertha innoissaan, — siitä olemme kai kaikki samaa mieltä.
… Mutta yhtä väärin kuin olisi kasvattaa tyttöä ainoastaan kotia varten, yhtä väärin on se kuin ei hänelle yhtään opeteta kotia hoitamaan. Useimmille naisille on kuitenkin kodin hoito heidän lähin tehtävänsä ja niiden tulisi hävetä, jotka sitä halveksivat.
— Ui, talous ja iso lapsilauma — kuiskasi Bertha Bibbille.
— Pääasia on rehellinen työ ja itsenäinen ajatus, — jatkoi Hanna nousten. — Ei kenenkään meistä pidä koulusta erota ajatellen, ettei elämä häneltä mitään vaadi. Tästä päivästä saakka on meillä runsaasti edesvastausta itsekullakin.
— Se on sangen vaivaloista sille, joka on omiansa laiskottelemaan, — arveli Bertha ojentautuen mukavasti nurmelle. — Vaan täytynee kai minunkin reipastua, ettette riennä ohitseni jokainoa.
— Kun viiden vuoden kuluttua jälleen yhdymme arvelen, että meille on tulevaisuus selvinnyt, — tuumasi Alma, — jo tänäkin vuonna on minulle selvinnyt paljon asioita.
— Kiitos, tytöt, näistä vuosista, — lausui Hanna ja hänen kosteat silmänsä kertoivat, ettei hän ollut niin levollinen, kuin hän koetti näyttää. — Nyt täytyy meidän mennä noiden muiden luo. Elkää puhuko minulle vähään aikaan, minun täytyy muistella, mitä minulla on sanomista.
Ilman sen enempää valmistusta puhui hän kohta sen jälkeen opettajille ja opettajattarille. Hänen puheensa oli lyhyt ja yksinkertainen ilman koristeita, mutta sanat lähtivät vilpittömästä sydämmestä. Ei näkynyt yhtään jälkeä hänen entisestä ylpeydestään, hän oli ystävällinen ja selvä ja kerrassaan luonnollinen.