— Tietysti täytyy tytöllä olla oikeus vastaanottaa palvelus tai kieltäytyä siitä, — sanoi hän. — Minkätähden tarvitsisi hänen vastaanottaa apua semmoiselta, josta hän ei pidä.
— Bella kulta, kuinka lapsellinen sinä olet! Kuinka kävisi meidän tanssiaisissa ja pidoissa, jos tyttöjen sallittaisi näyttää mieltymystään ja vastenmielisyyttään.
— Mutta niinpä pitäisi kuitenkin olla, — intti Bella odottamattomalla lujuudella. — Raukkamaista on näyttää mieltymystä semmoisissa tapauksissa, jolloin tunne käypi päinvastaiseen suuntaan. — Elä viitsi matkia Hanna Rappea, sanoi Jenny pistävästi. — Kyllähän me tiedämme että sinä olet saanut häneltä mielipiteesi.
Bella punastui harmista. — Se ei ole totta, sinä olet ilkeä, Jenny.
Minä olen aina ajatellut ja tulen aina ajattelemaan niin.
— Minä olen samaa mieltä kuin Bella, — keskeytti Aina Berg hiljaisesti.
— Ja minä pidän Jennyn puolta, — sanoi Alma Brennlund. — Olisihan se kauhea loukkaus pojalle, jos hän tulisi esimerkiksi tanssiin pyytämään ja saisi kiellon.
— Ei kukaan kelpo tyttö annakaan semmoista kieltoa ilman syytä. —
Bellan ääni värisi hiukan.
— Syytä! Vielä mitä! Ehkä semmoisesta syystä, että poika on hänelle sormisuukon heittänyt.
Äsken voitettu harmi syttyi uudestaan ja pani Jennyn posket hehkumaan.
— Voi Bella kulta, kyllä koko maailma silloin kääntyisi ylös alas, jos ihmiset saisivat esiintuoda kaikki tunteensa.