Hanna ei sanonut mitään, mutta se katse, jonka hän tunnilla loi noihin kahteen toveriin, osoitti enemmän pahaa mieltä kuin katkerimmat sanat. Kaikki tuommoiset tapaukset eivät koskeneet häneen persoonallisesti, mutta ne nöyryyttivät häntä kaikkien tyttöjen puolesta. Kaikki, joista tavallisesti tyttöjä syytettiin: pintapuolisuus, turhamielisyys, totuuden puute, loukkasi häntä sitä syvemmin, jota useammin hän näki, että syytöksissä oli perää. Ja vaikka hän oli niin nuori, oli hänessä tulinen halu poistaa elämän tavoista kaiken viekkauden, kaiken, joka ei totuuden kannalta katsoen ollut täysarvoista. Häntä ilahdutti se, että luokka niin yksimielisesti vastusti valhetta ja sen syytä, mutta hän ei puhunut itse mitään, koska tiesi että hänen mielipiteitä kyllä tunnettiin.
Kun hänen piti koulusta lähteä, tuli Agnes Lund hänen luoksensa etehiseen.
— Moititko sinäkin meitä, Hanna? — kysyi hän ja ääni ei soinut ihan tavalliselta.
— Kyllä, — vastasi Hanna vakavasti, — teidän käytöksenne oli kurja.
— Mutta, näetkö, minä en tietänyt … en voinut luulla, että sitä otettaisiin niin pahalta kannalta. Minä tahdoin vaan, ettei maisteri luulisi koko luokkaa niin huolettomaksi…
— Se ei ole totta, — vastasi Hanna ja katsoi Agnesiin noilla rehellisillä silmillä, joiden edestä kaikkien pienten pakkovalheiden täytyi väistyä. — Se ei ole totta, sillä sinä tiedät hyvin hyvästi vaan tarkoittaneesi, että itse esiytyisit paremmassa valossa kuin me muut. Tunnusta, että niin oli.
Agnes heitti häneen aran katseen, mutisi jotakin ja purskahti suureen itkuun. Siinä oli puoleksi nöyryytystä puoleksi vihaa ja kuitenkin myös halua voittaa takaisin Hannan kunnioituksen, jos mahdollista.
— Minä en ole tottunut niin ankaraan totuuteen, — nyyhkytti hän, — enkä ole sitä harrastanutkaan. Mutta ehkä … jos autat minua…
Hanna ojensi hänelle lasin vettä. — Juo nyt, — sanoi hän ystävällisesti, — meidän pitää joskus puhua tästä. Nyt minun täytyy lähteä.
— No, ethän vihaa minua, — virkkoi Agnes ja tavoitteli hänen kättään, — ethän ylönkatso minua niin, ettet tahtoisi kättäni puristaa?