— Sinulla ei varmaankaan ole ollut hauskaa tänä iltana, Elli? — kysyi hän ystävällisesti.
— Ei erittäin, mutta tuossahan tuo menee. Minä en ole juuri tottunut liioin huvittelemaan tanssijaisissa.
— Jos tahdot, niin esittelen sinulle Pentti veljeni, niin saat tanssia hänen kanssaan ensi franseesin?
— Elä, elä, millään lailla! — Elli näytti kainolta ja säikähtyneeltä.
— Jos hän olisi tahtonut, olisi hän kyllä saattanut tulla itsestään.
Eihän minulla ole mitään hätää, ja kohtahan ilta loppuukin.
Hänen äänensä värähteli ja hän ei tohtinut katsahtaa Bellaan, ettei tämä näkisi niitä kyyneleitä, jotka kiiluivat hänen silmissään. Bellakaan ei ollut niitä näkevinään, vaan tarttui ystävällisesti hänen käsivarteensa, sanoen: — tulepa, niin mennään hakemaan Hanna Rappea! Hänkään ei tanssi, ja meille kolmelle voipi tulla oikein hauska.
He löysivät Hannan viereisestä huoneesta kuvia selailemasta. Tanssin ja hälinän jatkuessa istuivat sitten nämä kolme itsekseen Lillin huoneessa puhellen keskenänsä ja hauskaa heillä oli. Kun Lilli tuli kutsumaan heitä illalliselle, huomasivat he, että aika oli kulunut hyvin pikaisesti.
Hanna hämmästytti vielä kerran läsnäolevia sillä, ettei istunut hiljaa ja odottanut poikain palvelemista, vaan otti itse ruokaa itselleen. Hän auttoi sitä paitse Lilliä kanneksimaan niille, jotka eivät rohjenneet itselleen ottaa. Bertha ja muutamat muut noudattivat hänen esimerkkiään, sillä välin kuin muut tytöt istuivat siellä täällä pienien pöytien luona, odottaen, että heidän kavaljeerinsa tulisivat heitä palvelemaan.
Kun Bellan piti lähteä, tuli Jenny hänen jälkeensä etehiseen kääry kädessä.
— Anteeksi, rakas, kulta Bella, etten ole tullut lähettäneeksi sinulle tuota kirjaa. Ehkä voit ottaa sen nyt?
— Voi, minä en ole kysynyt vielä äidiltä, — vastasi Bella. Häneltä oli koko asia unhottunut.