— Ei sinun tarvitsekaan kysyä, — sanoi Jenny vakuuttaen, — minä olen lainannut sen useille tytöille, jotka ovat olleet sinua nuorempia, ja ne ovat kaikki siitä pitäneet.
Bella otti kirjan vastahakoisesti ja meni Hannan ja Pentin seuraamana.
Kun hän oli tullut kotiin ja ruvennut riisumaan, johtui kirja hänen mieleensä.
— Täytyy minun kuitenkin hiukan katsahtaa siihen, — arveli hän, asetti kynttilän vuoteen viereen, heittäytyi itse siihen ja alkoi lukea "Betsy tai murtunut sydän".
Kerta toisensa perästä johtui hänen mieleensä äidin kielto lukea kirjoja ilman kysymättä. Mutta nythän äiti nukkui, eihän hän saattanut häntä herättää pyytääksensä lupaa, ja eihän yksi ainoa kerta ollut mistään merkityksestä. Huomenna hän sitten kertoisi kaikki.
Jota enemmän hän "katseli", sitä enemmän vaipui hän siihen. Kirja oli yksi niistä monesta, jotka eivät sisällä mitään suoranaista epäsiveellistä, mutta joiden koko henki on kuin salainen myrkky nuorille. Turhamielisyyttä, kevytmielisyyttä, mielistelyä ja leikittelemistä rakkauden kanssa kohtaa heitä joka sivulla, mutta niitä on niin taitavasti peitetty kauniilla ominaisuuksilla, ettei nuori lukija niitä huomaa. Hän näkee ihastellen, kuinka sankaritar voittaa kaikki kauneudellaan, murtaa miesten sydämmet ja vihdoin suopi jollekin vähemmin vaativalle pienen, riidan aineena olleen persoonansa. Että tyttöä kuvataan olennoksi, jonka ainoa tehtävä on miellyttää ja ainoastaan elää tullaksensa naiduksi, sitä he eivät näe, soaistuina kun ovat kirjan väririkkaista kuvauksista ja viehättävistä ristikohtauksista.
Bella luki enenevällä innolla. Hänellä oli liian vähän arvostelukykyä huomataksensa semmoisen lukemisen vaaraa. Vihdoin kuuli hän kellon lyövän 4, paiskasi kirjan kiinni säikähtyneenä ja häpeissään sekä sammutti kynttilän.
Mutta kirjan kuvaukset elivät hänen mielikuvituksessaan ja sen seikkailut pitivät häntä valveella. Kun hän seuraavana aamuna nousi kello 9, näytti hän niin kalpealta ja väsyneeltä, että hänen äitinsä moittivalla äänellä kysyi häneltä, minkätähden hän edellisenä iltana oli niin paljon tanssinut.
— Tulinhan minä kotiin heti yhden jälkeen, — sanoi Bella häpeissään, — mutta minä luin vuoteessa kello neljään, enkä ollut sitte enää saada unta.
— Luit? Voi sinua ymmärtämätöntä lapsi parkaa! Onhan sinulla tänään lupaa ja hyvää aikaa lukea.