— Halpaako se on? Se työ, josta me kaikki riipumme! Ja sitä paitse, Jenny kulta, kuinka voit sinä kutsua halvaksi mitään työtä, josta ihminen saa jokapäiväisen leipänsä? Laiskottelemista tai semmoista työskentelemistä, josta ei lähde mitään hyötyä, sitä kutsun minä halvaksi! — Minä aion perustaa yhteiskoulun, — virkkoi Aina ujosti. — Ole hiljaa, sitä sinä et saa! keskeytti Bertha. Se on ollut minun tuumani kätkyestä saakka. Sinä, siirappisuu, voisitko poikia kurittaa? Tahtoisinpa nähdä! Kun he olisivat pahimmillaan, katsoisit vaan heihin lempeästi ja sanoisit: suloiset, rakkaat poikani, ettekö nyt tahtoisi kilttinä olla! Ja jos eivät tottelisi, menisit sinä tiehesi ja kääntyisit ovessa sanomaan hyvästi … sydämmeni vuotaa verta!… Ei, eukkoseni, ei sinusta ole poikien kasvattajaksi, siihen tarvitaan rautaisia kouria. Sinusta saattaa ehkä tulla paremman puolinen kotiopettajatar.
Tytöt nauroivat, sillä Bertha oli taitava matkimaan ja he olivat kaikki tunteneet Ainan tapaista ujoa ääntä ja hänen nöyrää menettelytapaansa.
— Berthasta tulee eläinlääkäri, — lausui Agnes painolla, — hänhän niin mielellään urkkii kuolleita eläimiä.
Vastaukseksi sieppasi Bertha ison mustan hämähäkin ja laski sen Agnesin niskaan, joka syöksi ylös kauhun huudolla. Lilli armahti häntä ja otti pois hämähäkin, mutta Agnes sai tästä tapauksesta itkun kohtauksen, joka hiukan häiritsi seuraa. — Mikä pikkuinen hermostunut rouvasihminen! — kuiskasi Bertha ylenkatseellisesti.
Bella katsoi häneen moittivasti. — Tiedäthän, että monet ihmiset — yksin miehetkin — inhoovat hämähäkkejä. Tuhmasti teit!
Bertha murisi hiukan, mutta pyysi salaa Agnesilta anteeksi.
Pahan tuulen poistamiseksi jatkettiin entistä keskustelua. — Minä luulen, että rupean maalariksi, — sanoi Jenny ja siristeli silmiään, niinkuin oli nähnyt taiteilijain tekevän. — Minä pidän niin paljon kaikesta kauniista ja taiteellisesta. Lilli määrättiin "sinisukaksi", koska hän kirjoitteli päiväkirjaa ja oli tuntehikas, ja Bibbi kondiittoriksi.
— Ei, minusta tulee puutarhuri, — sanoi jälkimäinen, — minä pidän kaivelemisesta.
— Sinä, jolla on kengän hieroma, et sinä voi lapiota pidellä! Kuinka on nyt jalkasi laita?
Ja Bella asettui Bibbin luo, joka ei voinut hyvin ja pysyi muista erillään.