— Entä millainen palttoo hänellä oli! — jatkoi Agnes kiivaasti moittien. — Pitkä ja suora kuin säkki ja taskut tämän koululaukkuni kokoiset. Hän kulkee kädet taskussa kuin katupojat ja käyttää lapasia.
— Mutta hyvän näköinen hän on, — intti Lilli. — Hiukset muodostavat niin kauniita suortuvia otsan kohdalla ja hänen silmänsä!… En minä ole ennen nähnyt semmoisia silmiä.
Seuraavana päivänä olivat Bellan ajatukset niin kiinni tuossa uudessa toverissa, että hän pari kertaa vastasi opettajallekin päin seiniä. Silloin lensi hän tummanpunaiseksi hämmästyksestä; semmoista ei ollut hänelle juuri ennen tapahtunut. Vakavalla ponnistuksella koetti hän nyt kuulla opettajan sanoja, mutta tuon tuostakin täytyi hänen salaa tarkastaa Hanna Rappea. Hän huomasi kuinka hyvästi Hanna vastasi, — ei tyttöjen tavallisella epävarmuudella, — kuinka taitava hän oli kaikissa aineissa, kuinka hän kohteli opettajia ja tovereita jonkunmoisella jäykällä välinpitämättömyydellä, joka teki mahdottomaksi lähestyä häntä. Tämä ikäänkuin kiihoitti Bellaa, joka ei koskaan vielä ollut kokenut tylyä kohtelua.
Heidän koulusta lähtiessä tuli sattumus hänelle avuksi. Hän huomasi uuden toverin hakevan toista kalossiansa ja kiiruhti hänelle avuksi. Vähän aikaa etsittyänsä, löysikin hän erään parittoman ja vei sen tarjolle.
— Tämäkö se on sinun? — kysyi hän. — Tässä on H.R. Mikä on ristimänimesi?
— Hanna, — vastasi toinen ja nyt Bella sai häneltä ensimmäisen ystävällisen silmäyksen.
— Hanna! Se on minun lempinimeni, — huudahti Bella iloisena. — Onpa oikein hauskaa että sinulla on se nimi. Missä asut, saanko saattaa sinua kotiin?
— Minä asun Annankadulla, — vastasi Hanna, vaan ei ollut huomaavinaan jälkimäistä kysymystä.
Mutta Bella oli vakavasti päättänyt että hänen piti päästä tämän kummallisen toverin tuttavuuteen. Hän sieppasi sentähden päällysvaatteensa seinältä ja tavoitti Hannan portailla.
— Saanko saattaa sinua? — pyysi hän ja äänessään oli jotakin, jota Hanna ei voinut vastustaa. — Minä asun aivan lähellä Annankatua, niin että meillä kuitenkin on sama matka.