— Anteeksi, se pääsi huuliltani ihastuksen hetkellä. Mutta myöntäkää, hyvät tytöt, että hän on viehättävä tuossa puvussa.
Verna näytti olevan hämillään, ja Hanna kiiruhti häntä auttamaan.
— Eikö totta, — alkoi hän laskeutuen maahan Vernan viereen, — että rupeaa enemmän kunnioittamaan itseänsä, kun on vapautunut kaikenmoisista hyödyttömistä pukimista ja ruvennut pukeutumaan oman kauneuden aistin ja tositarpeen mukaan?
— Kyllä, — vastasi Verna. — Sekin jo, että uskaltaa vastustaa yleistä tapaa, saattaa ihmisen tuntemaan itsensä vapaammaksi. Tämmöisessä yksinkertaisessa, käytännöllisessä puvussa tuntee olevansa todellinen ihminen, eikä vaan kaikkien muotihullutuksien ripustin.
— Saisinko pukunne ensi talvisen mekkoni kaavaksi?
— Kernaasti. Olen oikein iloinen, jos niin teet.
— Otan minäkin! — huusi Bertha. Hyvä ihme kuinka tytöt jäävät töllistelemään, kun meitä tulee pitkä jono, ilman vanteita, turnyreja ja kureliiviä! Kovan ottelun saan kyllä ensin äitimuorini kanssa. Eukko on konservatiivi kuin tuo kanto tuolla. Mutta täytyy minun saada tahtoni mukaan, ei siinä auta mikään!
— Koeta vakuuttaa äitiäsi siitä, että toivomuksesi on järkevä, niin hän kyllä suostuu, — ehdotti Bella, jota syvästi loukkasi ajatus, että joku tahallaan tekisi vasten äitinsä tahtoa.
Nyt palasivat Alma ja Lilli ilmoittamaan, että päivällinen oli valmis. He olivat hiessä ja noessa, kun olivat tehneet lähempää tuttavuutta majatalon uunin kanssa.
— Saan kunnian kutsua neiti Rappea juhla-aterialle läheisyydessä olevaan ravintolaan, — sanoi Lilli kohteliaasti ja tarjosi käsivartensa Hannalle, sirosti kumartaen.