— Elähän! … nyt kuului, aivan niinkuin joku piioista olisi siepannut kärpäsen kiinni … nyt huokasi joku niistä… Ei, parasta lienee ottaa joku vähemmin juhlallinen laulu.
Ja alhaalla olevien kauhuksi alkoi hän rallattaa:
"Raatikkoon, raatikkoon
Vanhat piiat pannaan"…
— Oletko vait, Bertha, hiljaa, sinähän ihan häpäiset meitä, — rukoilivat toiset.
— Kas niin, se keino tepsi, — kuului vastaus. — Yksi kaunottarista jo liikkuu … hiljaa!…
— Kuka siell' on? — kysyi unelias ääni oven takaa.
— Voi, voi, velikullat, kuinka minä nyt osaan sille vastata? — kuiskasi Bertha hädissään. — Ventta, ventta… Ole hyvä ja pääse sisään … niinkö sen piti olla? Me … tahtovat nukkumaan… Oi, sitä suomen kielioppia!
Nauru alhaalta keskeytti hänen puheensa ja Bella tuli hänelle avuksi. Hän esitti heidän surkeaa tilaansa palvelustytölle, joka oli tullut ulos, hame hartioilla. Hän pyysi niin kohteliaasti, että tytön sydän heltyi, ja hän lupasi hankkia heille makuusijoja.
Hetken perästä palasi hän jälleen ja hänen mukana tuli pari muuta tyttöä, kaikki yhtä uneliaita. He aikoivat ruveta navetan ylisille maata, niin saisivat neitoset heidän makuusijansa.
Lilli nirpisti tyytymättömästi nenäänsä ja Alma kuiskasi varovasti: — kirppuja!