— Oi, puhu pois vaan, me emme näe emmekä kuule! — Näin sanoessaan
Bertha ripusti nenäliinan kasvojensa eteen.
— Eipä siltä että minun tarvitsisi hävetä mistään! — Olin Loviisassa kylpemässä. Siellä olin mukana kahdessatoista huviretkessä ja kuudessatoista tanssiaisessa.
— Aika voimistelu! — kuului nenäliinan takaa.
— Mutta minullapa oli hyvin hauskaa ja sain monta hyvää tuttavaa.
Lopulla sanoi tohtori, etten enää saisi tanssia, sydämmeni…
— Oli eräs Loviisa-sankari murtanut, — päätti nenäliina.
— Mutta Jenny, kuinka saatoit olla niin varomaton, — juuri kun sinun piti terveyttäsi hoitaa, — keskeytti Bella moittien.
— Äidistä oli niin hauskaa, kun sain olla mukana joka paikassa. Hänen oli aina tapana sanoa, että nuorenahan sitä pitää huvitella.
Siiri kertoi pyytäneensä krapuja Porvoon tienoilla, Bibbi oli käynyt Oulussa ja laskenut tervaveneessä koskia alas. Agnes oli ollut Helsingissä koko kesän, kylpenyt tohtori Ewerthin määräyksen mukaan ja nähnyt keisarin perheineen "Kofladan" saaren luona. Jokaiselle oli tapahtunut edes jotakin eriskummallista, ja pian tiesivät he jotenkin tarkkaan, miten itsekukin oli kesäänsä viettänyt.
— Jo riittää tätä juhlallista keskustelua, menkäämme nyt soittamaan tai laulamaan "järvisaliin", — ehdotti Agnes.
Siihen suostuivat kaikki ja kokoontuivat kohta yläkertaan, järvisaliin, jonka ovet olivat avoinna verantaan ja tyyneen Tölöön lahteen päin. Taivas oli lännessä punertavan kellertävä ja rannoillakin loistivat punaiset ja kullankarvaiset lehdet puissa. Ilma oli lämpöinen ja tyyni ja täynnä syystuoksuja.