Ja nyt hän ryhtyi lukuihin uudella tulisella innolla. Vaikka ne eivät saattaneet täysin tyydyttää hänen tietoja haluavaa henkeänsä, olivat ne kuitenkin kaikki mitä hänellä siihen aikaan oli tarjona.
Karin täti oli tarjonnut hänelle huonetta luonaan, vaan Hanna kieltäytyi siitä vakavasti. — En tahdo olla liian suuressa kiitollisuuden velassa sinulle, täti hyvä, — virkkoi hän ystävällisesti, — ja sitä paitse tottuisin sinun luonasi liian hyviin päiviin.
Mutta useinpa kävi hän nyt Karin tädin luona, kun vaan Bella ei häntä tarvinnut. Ja Karin täti oli tehnyt hänelle erään ehdotuksen, joka pani hänen päänsä pyörälle.
Ensin, kun Karin täti oli sanonut, että hän aikoi lähteä ulkomaalle vuodeksi ja ottaisi Hannan mukaansa, oli tämä, tapaansa noudattaen, kieltäytynyt aivan jyrkästi. Karin täti näytti olevan siitä pahoillaan. Hanna sitten katui ja sanoi tulevansa mukaan sillä ehdolla, että hän vastaisuudessa saisi maksaa takaisin matkakulungit puolestansa.
— Siihen olet oikeutettu, — vastasi Karin täti vakavasti. — Vaan olenpa minäkin oikeutettu kieltäytymään vastaanottamasta lahjaa, jota nyt tarjoon sinulle lämpimällä sydämmellä.
Hanna taisteli vanhaa ylpeyttään vastaan, mutta hänen rakkautensa Karin tätiin vei voiton.
— Myönnyn, siitä syystä vaan että pidän sinusta, täti, — sanoi hän.
— Ymmärrän, — vastasi Karin täti hymyillen ja hyväili Hannan uhkamieltä osoittavaa otsaa.
Eräänä lauantai-iltapäivänä viettivät Bertha ja Alma pientä pakinahetkeä Hannan luona. Tytöt kävivät ylipäänsä mielellään häntä katsomassa. Hän oli tullut paljon iloisemmaksi ja avomielisemmäksi Bellan parantumisen jälkeen.
— Hyvänen aika, kuinka pehmoisia sohvia sinulla on! — huudahti Bertha heittäytyen eräälle puutuolille semmoisella rähinällä, että sen jalat olivat vaarassa. — Sinun luonasi vallitsee niin suuri mukavuus, että se oikein veltostuttaa.