— Oho, istukaa laattialle, kaiken mokomin, jos tuolien pehmeys vaivaa, — kehoitti Hanna. — Niinkuin näet, pidän minä paraimpana istua paljaalla pöydällä.
— Mutta sanokaa, eikö se olisi taivaallista, jos olisi oikein rikas, — huudahti Bertha aivan hurjistuneena. Ajatelkaa, että saisi nukkua untuvilla, ei tarvitsisi käydä ikävässä koulussa, saisi syödä herkullisesti ja lukea hauskoja kirjoja! Voi, voi sentään!
— Mitenkä sitten kävisi rohdoille ja proviisoritutkinnolle? — kysäsi
Hanna.
— Minä viis työstä, kun olisi rahaa niin paljon kuin nuuskaa! Minä pitäisin 16 palvelijaa…
— Ja minä panisin kaikki rahani hevosten ostoon, — arveli Alma, joka tähän saakka oli selaillut kirjaa. — Olen ihan hurjasti rakastunut hevosiin. Olisitko sinä mielelläsi rikas, Hanna?
— En, … tai minkätähden ei, jos vaan itse olisin joka pennin ansainnut.
— Herranen aika, kuinka viisas sinä aina olet! — huokasi Bertha. —
Sama se mistä rahat ovat kotoisin, kunpahan niitä vaan olisi.
Tytöt nauroivat.
— Hanna varmaankin perustaisi jonkunmoisen pelastuslaitoksen pahantapaisia poikia varten, — sanoi Alma — enkö kuullut sinun kerran sanovan jotakin semmoista?
— Siinä tapauksessa saisit ottaa Valter Hagenin ensimmäiseksi kasvatiksesi, — ehdotti Bertha. — Hän on jo miltei mennyttä kalua, vaikka on vasta koulupoika.