Effi saattoi tuskin puhua naurun tähden ja muut tunsivat heti, kuinka suuremmoinen tuo aate oli. Dika tätikin lupasi auttaa. Dea tätiä peloitti, että jos Svante saisi hermokohtauksia säikähdyksestä, mutta mikään ei voinut hillitä vallattomuuden henkeä. Ilta kului valmistuksissa ja kaikki odottivat huomisiltaa suurella jännityksellä.
Puoli tuntia ennen Svanten tuloa alkoivat nuo elävät huonekalut harjoittaa osiaan; Dika täti oli arvannut, että taiteilijat muuten pian väsyisivät jaloista ja käsistä. Spirea, joka oli luotettavin, sai kunnian olla pöytänä. Hän asettui lattialle polvilleen, sai ison tarjottimen päänsä päälle ja pöytäliinan, joka peitti kaikki.
Kasse ja Masse rupesivat nojatuoleiksi. He istuivat kahdelle rahille pöydän kumpaisellekin puolen, ojensivat käsivartensa tuolin nojien näköisiksi ja saivat keltaisia puuvillapäällyksiä kasvoilleen ja kaikille jäsenilleen.
Kamillalla ja Effillä oli vaikeimmat tehtävät. Heidän piti olla olevinaan vaatesäiliönä ja asetettiin päät kumarruksissa vastakkain, — käsillään nojasivat he tuoliin, joka oli ilman selkälautaa, ja heidät peitettiin tummanvärisellä isolla huivilla, joka pingotettiin niin, että se muodosti selviä kulmia ja nurkkia. Pieni kuvastin ripustettiin seinään sille kohdalle ja muutamia pieniä kaluja pantiin salvetille, joka peitti vaatesäiliön.
Fritz Amatus tehtiin nuottipitimeksi. Hän asetettiin rallille, hänen päälleen pujotettiin vanha musta hame, hän painoi kyynäspäänsä lujasti kylkiä vastaan ja ojensi kätensä, niin että niissä saattoi pysyä nuottilehti. Stubb'ista tuli rahi, joka vaatimattomasti kätkeytyi uunin luo.
Kun kaikki olivat asettuneet ja tuli leimusi uunissa, kuului Svanten soitto. Dika täti meni aukaisemaan. Hauska humina kuului huonekalujen joukosta, mutta äkkiä hiljeni kaikki. Etehisestä kuului seuraava keskustelu:
Dika täti: — Kas tuossahan olet jälleen! Terve tulleeksi, poikani! Kuinka jaksaa viulusi ja kuinka sinä itse jaksat? Niinkuin näet, tulet nyt uuteen ympäristöön (aukaisee oven Svanten huoneeseen); kunpa nyt viihtyisit hyvästi!
Svante (kumartaa): Kiitoksia paljon! Mitenkä voivat tilhiläiaet ja Mobelle ja Dea täti?
Dika täti: Hyvästi vaan, kiitos. Mobelle on kuitenkin saanut hammastaudin. Nyt menen ja lähetän Miinan tänne lampun kanssa. Astu sisälle ja nauti takkavalkeasta sillä välin. (Menee.)
Svante (katselee ympärilleen): Vai niin… tämä on nyt siis ylioppilaskortteerini! Hiukan tyhjältä täällä näyttää, mutta kyllä huone silloin tulee täyteen, kun tilhiläiset tulevat käymään… Kas tuossa on nuottipihtini! Kuinka hyvä Dika täti on ollut, kun on muistanut viuluani. Mitähän nuottia ne ovatkaan panneet minulle tähän?… "Yksin", laulu pianon mukasoitannolla, tehnyt Collan… Menisin vaikka takaukseen siitä, että nuo ovat Kamillan nuotit.