— No, herra Kasimir, mitä sinulla on käsityönä tänään? — kysyi hän armottomasti iskien silmää ja työnsi marjaruukun syrjään nähdäksensä paremmin.
Kasse näytti sukkaa ja teki surkean naaman. — Tämän sain eilen huviretkellä, — sanoi hän huoaten.
— Varjelkoon, — sinähän saattaisit pujotella pääsi sen läpi, sehän on kuin kanuunan aukko. Näytähän tänne! Sitä ei käy enää parsiminen, sinun täytyy neuloa siihen toinen kantapää.
— Eikö sitä saattaisi pistää kiinni nuppineulalla? — kysyi Kasse ja tunsi huolensa kevenevän. —
— Miksei, — nauroi Dika täti. — Neuvoisinpa sinua kuitenkin ennemmin käyttämään sukkapuikkoja… odotahan, niin saat lainata minun.
— Kasse parka, — keskeytti Dea täti kiikkutuolilta, — kuinka olet mahtanut kastua jaloista.
— Ole huoleti, Dea, nyt ei ole satanut viikkoon.
Sillä välin kun Dika täti meni sukkapuikkoja noutamaan, pirahtelivat muut tilhit sisälle. Spireaa vaan ei näkynyt. Kun Masse sai nähdä marjaruukun, teki hän suuren hyppäyksen ilosta, joka saattoi Mobellen hiljaa murisemaan unissaan.
— Puolukoita! tuli ja loimeus, puolukoita! — Ja hänen pitkät sormensa sieppasivat sukkelaan itselleen marjoja.
— Masse! — varoitti Effi sisko.