— Mamma, mitä tuo on? — Mamma, saanko karamellin? — Mamma, mitä tekee tuo ukko? — Mamma, mitä me saamme päivälliseksi? — Mamma, minkätähden ei kasva appelsiinia Kaisaniemellä? — Mamma, saako Masse kovertaa reikää Kassen saappaaseen? — Mamma…
Angelika, joka Bolognassa oli ostanut uuden päiväkirjan, jonka kannessa oli teräksestä tehty palava sydän, luopui huoaten aikomuksestaan alottaa sitä jollakin runollisella kyhäyksellä ja rupesi pientä siskoa hoitamaan.
Venetiassa vastaanotti perhettä mitä ihanin kuuvalo, mutta he pitivät enemmän ponnistimilla varustetuista matrasseista ja illallisesta teen kanssa. Siis hotelliin.
— Vossikka! — huusi pappa.
— Vossikka! — kertoi Angelika.
— Vossikka! — vinkuivat Kasse ja Masse.
Mutta vossikkaa ei näkynyt. Yltympäri näkyi vaan kanavia ja niiden kirkas, musta vesi kiilui kuuvalossa. Pitkiä kapeita veneitä näkyi kaikkialla ja niiden kulettajat tarjoutuivat huutaen ja kirkuen viemään matkustavaisia sinne, minnekä pyrkivät.
— Täytyykö meidän nyt vielä tänä iltana lähteä vesille? — huokasi äiti.
Pappa löi otsaansa. Eihän Venetiassa olekaan vossikoita, kun gondooli-veneitä vaan. Mikä siis neuvoksi, jos ei gondooli! Melkein samassa istui perhe jo gondoolissa, joka liikkui kanavaansa myöten ihanassa kuuvalossa. Eufrosyne itki hiljaa väsymyksestä, Kasse ja Masse ihmettelivät, Angelika oli haltioissaan. Pojat sotkivat alituisesti sanoja: kanava ja gondooli sekä puhuivat kanavoista ja gondooveista. Olihan tuo Italia kummallinen maa! Ei vossikoita, ei prenikka-ryssiä [prenikka = venäläinen mesileipä], ei nekkumummoja! Entä Venetia sitten, jossa oli paljaita kanavia ja niillä soutivat gondooleissa!
Pappa voi joukkonsa Markustorille, jossa tarjosi heille glassia. Se maistui lapsista vieläkin paremmalta kuin Löfström'in sokurileivokset, vaikka tuuli oli kylmä ja he värisivät ohuissa ruudukkaisissa vaatteissaan. Pikku Eufrosynellä oli ilonsa kesyistä kyyhkysistä, jotka tuhansittain laskeutuivat alas Markustorille, jossa heitä ei häirinnyt ajo eikä kärrien pyörät. Ne söivät leipämuruja lasten käsistä ja yksi niistä piti Angelikan kukilla koristettua hattua ruusupensaana sekä istui siihen.