— Eipä, se ei ole totta. He ovat päinvastoin ahkerampia ja tottelevaisempia kuin pojat.
— … He nauravat opettajille, valhettelevat toisistaan, kinastelevat ja riitelevät…
— Eipä, Spirea, kuka on sanonut…
— Täytyyhän minun uskoa sitä, koska sinä olet niin onneton siitä, että sinulla on tyttöjä tovereina.
— Niin, kun he aina ärsyttävät minua…
— Kutka? Tytötkö?
— Ei, pojat tietysti.
— Kuule, Fritz, jatkoi Spirea, laskematta hänen kättään. — Kuka on suurempi houkka, se joka pilkkaa toista ilman syytä, vai se joka ottaa tämän pilkan niin itseensä, että hän tulee pahankuriseksi kaikkia ihmisiä kohtaan, yksin viattomiakin.
— Se, joka toista pilkkaa, — vastasi Fritz uhkamielisesti ja koetti päästä pakoon.
— Ei, veikkonen, vaan se joka viitsii huolia tyhmästä pilkasta, vaikka tietää ei mitään pahaa tehneensä. Jos minä olisin poikana, antaisin heidän härnätä minua vaikka kuinka paljon tahansa, koska se heitä huvittaa, ja minä en siitä tulisi tippaakaan huonommaksi. Minä päin vastoin näyttäisin heille, että pitäisin kunniana olla hyvien ja ahkerien tyttöjen tovereina. Tai eivätkö ne ole hyviä? —