Eräänä iltana kun tädit olivat poissa ja lapset olivat itsekseen, ehdoitti Kamilla illallispöydässä, että he perustaisivat seuran tai yhdistyksen tarkoituksella sulostuttaa elämää itselleen ja muille ja jota seuraa kutsuisivat… niin miksikä?
— Hupi- ja hyöty-seuraksi, ehdoitti Svante, joka oli kotoisin kylpylaitos-seudulta, jossa vuosittain semmoisia seuroja perustettiin.
— Eikö mitä, mutta ehkä vapaaehtoiseksi pakinakunnaksi! — ehdoitti
Kasse.
— Ole höpisemättä! — varoitti Kamilla. — Mitä sinä, Masse, ehdotat?
Massen veitsi seisottui keskellä suuta. Hän mietti.
— Ruoka- ja makeis-yhtiö olisi soma nimi. — Hän nieli suuren potaattipalasen.
— Ei kelpaa! huudettiin. Se on teeskenneltyä.
— Ehkä: yleinen sportti-akrobaatti-seurue, lähti Fritz Amatus'en täydestä suusta.
— Tai: köyhien ystävät, — ehdotti Effi, joka oli kuullut isänsä paljon puhuvan "hätää kärsivistä" pitäjässä. Palkinnoksi sai hän yleisen naurun puuskan. —
— Ei, te ette keksi mitään kaunista ja soveliasta, lapsukaiseni, — lausui Kamilla päättäväisesti. — Spirea, sinä et ole sanonut mitään. No? —