Kirje kuului:
"Neiti Konkordia Tilhinen.
Kun minä eilen illalla kello yhdentoista aikana kävelin asuntonne läheisyydessä, huomasin kaksi henkeä, jotka nähtävästi tekivät merkkejä jollekulle Teidän kunnioitettavassa talossanne asuvalle. Hetken kuluttua aukesi ikkuna ja vilkas keskustelu alkoi, jota en kuitenkaan kaukaisuuden tähden voinut kuulla. Sitten laskettiin alas ikkunasta joku esine. Rupesin aavistamaan murtovarkautta ja käännyin poliisia hakeakseni, mutta sitä ei ollut lähitienoilla. Samassa huomasin minä, että toinen varkaista kiipesi sisälle ikkunasta, jota vastoin toinen lähti pois juoksujalassa, arvattavasti saaliin kanssa. Sillä kun minä sitten lähestyin paikkaa, jossa rikos oli tapahtunut, en löytänyt mitään paitse nämä kaksi esinettä, jotka minun täten on kunnia lähettää Teille, toivossa että ne voivat johtaa Teitä varkaiden jälille.
Erinomaisella kunnioituksella
nöyrimmästi
Eusebius Pilleri
D:r Pharmacie.
— Mitä tämä merkitsee? — huudahti Dika täti, joka nyt oli avannut kääryn ja veti esille tuolin jalan ja rutistuneen hatun, — mitä tämä merkitsee? Yksi ruokasalin tuolin jalka… ja hattu… mies ei varmaankaan ole aivan täyspäinen!
— Pidetäänhän apteekkari Pilleriä hyvinkin kunnioitettavana miehenä, — keskeytti Dea täti painolla.
— Pidetään kyllä, mutta hänellä mahtaa olla joku vika päässä, — intti
Dika täti, — Murtovarkautta? Ja mekö emme olisi mitään kuulleet…?
— Niin, olisihan edes Mobelle herännyt…
— Ja mistä hän on saanut käsiinsä ruokasalin tuolin? Tämä ei ole ikinä rehellisesti tapahtunut.