Dea tädin hellä sydän täyttyi surullisilla aavistuksilla. Hän pudisti päätään. — Tyttöjen kamarista ei kuulu hiiskahdustakaan. Kunpa vaan lapsirakat, eivät viruisi vuoteillaan murhattuina, — lisäsi hän miltei itkien.
— Tässäpä ei auta nyt itku, vaan toimia tässä täytyy, — vastasi Dika täti ja sitoi päättäväisen näköisenä paksun harmaan alushameensa nauhat. Viiden minuutin kuluttua kulki hän Miinan ja Katrin saattamana kaikkien huoneiden läpi, tutki kaikkea ja kaikkia, herätti niitä, jotka vielä nukkuivat ja säikähdytti niitä, jotka jo pukivat päälleen. Murtovarkautta? Kolme varasta? Poliisi? Massen, Eufrosynen ja Fritz Amatuksen sydämet sykkivät iloisesta odotuksesta. Mutta kun Spirea ja Kamilla vihdoin pääsivät selville asiasta, kohtasivat heidän katseensa toisiaan. Spirea näytti olevan pahoillaan, Kamilla lensi tummanpunaiseksi ja kääntyi poispäin.
— Kamilla sinä teet väärin kun et kerro Dika tädille koko asiaa.
— Sitä ei sinun tarvitse minulle sanoa, joka et itse tahtonut tunnustaa! — vastusti Kamilla kiivaasti.
Seuraavassa silmänräpäyksessä katui hän kuitenkin katkerasti sanojaan, sillä kun hän kiersi käsivartensa Spirean kaulaan ja pyysi anteeksi, suuteli häntä kyllä Spirea, mutta huokasi: — sinäkin siis luulet minua syylliseksi… valhettelijaksi ja pettäjäksi…?
— En, en, — huusi Kamilla tuskallisesti, — en ole sitä koskaan uskonut.
— Jos voisin tätä jollakin lailla ymmärtää, — päivitteli Dika täti, puhuen oven takana Miinalle.
— Kukaan ei ole mitään kuullut eikä nähnyt. Mutta — entä tuolinjalka? Ja ruokasalin tuoleista puuttuu yksi. Eikö kukaan todellakaan ole kuullut mitään melua tänä yönä?
Hän astui nyt tyttöjen kamariin, tuolin jalka toisessa kädessä, hattu toisessa ja yömyssy toisella korvalla. Kun Kamilla näki Dika tädin, joka muuten niin ankarasti noudatti kaikkea järjestystä, tämmöisessä tilassa, purskahti hän nauramaan. Spirean rukoilevat katseet saivat hänet kuitenkin tyyntymään, hän astui suoraan Dika tädin luo ja tunnusti koko asian.
— Nyt täytyy minun istautua, — sanoi Dika täti, puoleksi huvitettuna puoleksi suuttuneena tuosta odottamattomasta uutisesta. — Sinä sinä ja Pernilla olette siis…