— Yksinäni tietysti, ellei teillä ole halua tulla mukaan. — Ja Eufrosyne nousi päättäväisen näköisenä. — Meidän täytyy lähteä nyt, että ennätän käydä siellä sivumennen. Lupasin tädeille olla kotona kello seitsemän.
Tytöt korjasivat hiussuortuvat lakkien alle, laittelivat huivien rusetteja ja pudistivat lumen toinen toisestaan. Eufrosyne sitoi pienen vaaleansinisen huivin pyöreitten, kuumentuneiden kasvojensa ympäri ja kulki tyttörivin etunenässä pitkin Mikonkatua, huolimatta niistä ihmettelevistä katseista, joita yksi ja toinen heitti häneen.
Aleksanterinkadun nurkalla tuli heitä vastaan Fritz Amatus, joka oli käynyt apteekissa ostamassa itselleen lakritsia sunnuntairuuaksi.
— Minnekä sitä nyt ollaan menossa? — kysyi hän ihmetellen, kun näki
Eufrosynen huivi päässä.
Kaikki tytöt kiiruhtivat yht'aikaa kertomaan julmasta tapauksesta ja Fritz Amatus oli kylliksi oikeutta harrastava asettumaan heidän puolelleen.
— Malttakaahan, kun minä saan sen rosvon kiinni, — sanoi hän ritarillisesti ja katsoi synkästi kahteen viattomaan poikaan, jotka juuri katosivat nurkan taakse. Hän tarjoutui sitten seuraamaan Eufrosyneä poliisikamarille, sekä oli erittäin hyvillään, kun huomasi millä kiitollisuudella muut tytöt vastaanottivat tämän tarjouksen, he pelkäsivät näet Effin puolesta. Senaatin torilta he erosivat toisistaan ja Kamilla meni kotiin edeltäpäin kertomaan tapauksesta.
Eipä Fritz ja Eufrosyne kauas ennättäneet, ennenkuin jälkimmäinen äkkiä seisahtui ja tarttui Fritz'in käsivarteen. — Tuossa hän on, — kuiskasi hän kiivaasti, — juuri tuo… Etkö näe, tuo, jolla on niin isot korvat… Tuossa pilkistääkin jotakin valkoista hänen taskustaan… se on ihan varmaan minun lakkini…
— Tuoko? Sehän on Kalle Blomstén! Sepä veijari! Kyllä minä lakin siltä sieppaan, siitä saat olla varma!
Fritz kahlasi pitkin askelin luulotellun varkaan jälkeen ja Eufrosyne seisahtui erääseen porttikäytävään näkemään, kuinka kävisi. Hän huomasikin, että Fritz saavutti pojan ja että hän uhkaavalla liikkeellä vaati häneltä lakkia takaisin.
Kalle Blomstén näytti kummastunutta ja vihaista naamaa. Fritz sieppasi hänen taskustaan sen valkoisen esineen ja sai korvalleen vaivastaan. Effi näki jotakin vierivän ulos lakista, näki poikien kumartuvan alas poimimaan niitä, näkipä Fritzin lopuksi lyövän kättä Kallelle ja kääntyviin takaisin jotenkin nolona.